Minulla ei todellakaan ole minkaanlaista erityistarvetta esiintyä nyt, eikä tulevaisuudessakaan, milläänmuotoa lastensuojelun tai vanhustenhuollon erityisasiantuntijana maassamme, mutta minua suorastaan kuvottaa se kevytkenkäinen suhtautumistapa, minkä Suomenkin puoluepoliittinen eliitti on hyväksynyt asioiden kuoliaaksi vaikenemiseksi ja hiljaiseksi hyväksymiseksi.
Poliittisesta viitekehysryhmästäni tamperelainen Anu Palosaari on uskaltanut ja jaksanut pitää esillä kiitettävästi lastensuojeluumme, huostaanottotilanteisiin ja muihin sosiaalipolitiikkamme vääristymiin liittyviä asiakokonaisuuksia. Siitä voimakkaat kiitokseni, sekä minun, että koko Sinivalkoisen Rintamamme puolesta, hänelle!
Lapset ja vanhukset ovat kaksi merkittävintä sosiaalipoliittista erityisryhmää Suomessa, joiden oikeuksien ja hoidon puolesta on säädetty erityislaeilla ja joiden asiat eivät siitä huolimatta ole edelleenkään monilta osin tyydyttävästikään kunnossa. Etenkin tämä kannattaa muistaa aina sitä ajatellen, että Suomea pidetään pohjoismaisena hyvinvointi- ja oikeusvaltiona.
Molemmat sosiaalipoliittiset erityishuoltoryhmät ovat myös toistuvasti laiminlyöntien seurauksena esillä valtakunnallisessa mediassa, ja tosiaankin, mikä surullisinta myös laiminlyönneistä johtuvien kuolemantapausten muodossa. Sen ei kyllä saisi olla milläänmuotoa puolusteltavissa, eikä perusteltavissa, vaikka tarkastelisimme asiaa lähtökohtaisesti mistä näkökulmasta tahansa ja eriväristen, poliittistenkin, suodattimien lävitse.
8-vuotiaan Eerikan kuvaamattoman julma kohtelu ja karmea surma toukokuussa 2012 sai koko Suomen kansan tunteet kuohahtamaan ja nosti pysyvästi lastensuojelun ongelmat, vaikeudet ja virheet esille suomalaisessa mediassa. Me kaikki olemme varmasti yhtä mieltä siitä, että yksikin lapsiuhri on liikaa, mutta uskon myös että koko Suomen sinivalkoinen kansa seisoo yhtenä rintamana takanani, kun nostan oikean sormeni pystyyn ja huudahdan: jokainen vanhus, joka kuolee laiminlyönnin uhrina vanhustenhuoltolaitoksessa on liikaa!
Me emme tarvitse enää yhtäkään ihmisuhria, emme lasta, emmekä vanhusta, minkaanlaisten tekosyiden vuoksi. Rahanpuute ei ole pätevä syy, resurssipula ei ole pätevä syy, henkilökunnan ylikuormitus ei ole pätevä syy, koska on kysymys ihmisen hengestä! Kannattaa aina muistaa se kirjoittamatonkin tosiasia, että lakeja ja asetuksia saadaan ja voidaan säätää vaikka kuinka paljon, jos niiden mukaan elävien viranomaisten, viranhaltijoiden ja muiden kansalaisten eettinen arvomaailma ei ole rakentunut milläänmuotoa lakia noudattavalle tasolle. Myös se kannattaa muistaa, että vain noudatettu laki on toimiva laki.
En pidä kaukaahaettuna ehdotuksena ottaa etiikan, siis pohjimmiltaan ihmisen moraalisia hyveitä opettavan oppiaineen, ottamista ihan jo peruskouluissakin, alaluokilta asti, osaksi rutiiniomaista perusopetussunnitelmaa. Etiikka, joka siis käsittää muutakin kuin länsimais-kristillisen etiikan, voitaisiin otta oppiaineeksi nykyisen oppilaan oman uskonnon opetuksen rinnalle tai jopa sijalle.
Kun yhteiskuntamme ja kansakuntamme tekee yhä suurempia ponnistuksia pystyäkseen takaamaan maamme tulevaisuuden toivoille, nousevalle nuorisollemme turvallisen, rakkaudellisen ja henkilön oman persoonakohtaisen luovuuden varaan rakentuvan kehittymisen, lapsesta täysivaltaiseksi ja osallistuvaksi, sekä tuottavaksi yhteiskunnan jäseneksi, on kaiken inhimillisen ja sosiaalisen kohtuuden, oikeudenmukaisuuden ja yhteisvastuun nimessä ehdottomasti oikeutettua nyt ja aina tulevinakin aikoina, vaatia koko yhteiskuntaa takaamaan heille, jotka kovalla työllä, omalla elämällään ja terveydelläänkin, sekä mittaamattomilla uhrauksillakin ovat olleet rakentamassa yhteistä kansamme tulevaisuutta ja sinivalkoista isänmaatamme, turvallinen, rakkaudellinen ja kunniallinen eläkeaika ja koko vanhuus - mistään kansamme kunnioitettujen vanhuksien hyvinvoinnin kannalta ensisijaisista seikoista piiruakaan tinkimättä!
Kohtele minua hyvin,
sitten kun en enää muista nimeäni.
Sitten kun tämä päivä on sekoittunut eiliseen.
Sitten kun aikuiset lapseni ovat kasvaneet muistoissani pieniksi jälleen,
sitten kun en enää ole tuottava yksilö,
kohdelkaa minua silloinkin ihmisenä.
Välittäkää minusta,
antakaa rakkautta,
koskettakaa hellästi.
Kello hidastaa,
eräänä päivänä se pysähtyy kokonaan,
mutta siihen on vielä aikaa.
Antakaa minulle arvokas vanhuus.
- Tuntematon -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti