Aatteemme uusi aamu sarastaa,
Se feenikslinnun lailla syntyä saa,
Tuhkasta ja raunioista
Nousemme yhä uudestaan!
Ei päivä voisi nousta kirkkaammin,
Sill´ voimaa on taas takana tän´ kansankin.
Kun aatteessamme lähdemme taisteluun
Voi sitä raukkaa joka eteemme sattuu!
Miekoin, nuijin, heinähangoinkin,
Tää kansa marssii voittamattomanakin!
Eespäin rohkeasti vaan!
Kuolo korjatkoon tänään satoaan!
Vuodattakaamme tänäänkin
Vihollisen verta kuin ennenkin!
Maksakoot vihollinen lihallaan
Jokaisesta metristä isänmaan!
Taistelussa kuljemme voitokkaina!
Moraali meillä on aina korkealla!
Suurta väkilukua vastaankin
Me tuotamme viholliselle uuden tappionkin.
Eespäin veljet, siskotkin!
Historiaa teemme tänäänkin!
Jos ette kipua tunne, älkää pelätkö,
Sillä valhallan porteilla silloin olette.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Tämä kuulas syysaamu -ainakin täällä Oulussa, sai minut virittymään lähes hurmokselliselle runotuulelle. Nykyään olen -sen vähäisen ajan, mitä internetissä olen ollut- seikkaillut lähinnä facebookin taistelutoverien parissa.
Ja kuinkas ollakaan, tämä runoilijamme Petteri Malinin tämänaamuinen runo osui heti aamusta silmääni ja heti tunsin tietysti piston sydämessäni ja minun oli pyydettävä siinä samassa Petteriltä lupa tämän runon julkaisemiseen blogissani!
Minä, joka innostun herkästi, ehdin jo facebookin chatissä hehkuttaa runoilijaamme uudeksi "kansallismielisten runoilijaksi". No mutta, käsi sydämelle: Enkö muka ole oikeassa, kenties äärioikeassa, tässäkin asiassa?
