Tuusulan Jokelan yläasteen ja lukion kouluammuskelun tragedia on tietysti viimepäivinä ollut kaikkien lähimmäisten huulilla ja ajatuksissa. Tragediassa 9 ihmistä, joista 7:llä varmasti vielä elämä käytännöllisesti katsoen edessäpäin (rehtori ja terveydenhoitajahan olivat vanhempaa sukupolvea) menettivät oikeuden elää ja uskoa parempaan huomiseen ja kehittää ja rakentaa tulevaisuuttaan.
Tämä on tietysti ensisilmäyksellä täysin käsittämätön ja järkyttävä, suurta surua, murhetta ja tuskaa aiheuttava asiakokonaisuus. Tällä päivämäärällä olemme jo kuitenkin hiljaiset hetket ja suruliputukset toimittaneet ja muistokynttilät polttaneet. Hautajaiset ovat vielä edessäpäin. Uhrien omaisten, sukulaisten, ystävien ja yleensäkin lähimmäisten suru on varmasti suuri ja monien osalta varmasti vielä raskas ja pitkäaikainen henkinen taakka jaksettavaksi ja kannettavaksi.
Minulla itsellänikään eivät sanat yksinkertaisesti riitä ilmaisemaan emotionaalista myötätuntoani ja osanottoani uhrien lähimmäisten surutaakkaan. Ja tietysti minun vaikutusmahdollisuuteni täältä kaukaa Oulusta ovat inhimillisesti katsoen sangen vähäiset. Mutta yksi tärkeä asia, jonka minä voin tehdä ja johon kaikkia muitakin Jeesuksen veren suojiin turvaavia uskovaisia kautta Suomen pyydän ja kehoitan ryhtymään on rukoileminen Jokelan tragedian uhrien omaisten ja muidenkin lähimmäisten puolesta!
Herra, anna heille armosi, laupeutesi ja rakkautesi mukaisesti tarpeeksi voimaa käydä läpi tämä inhimillinen tragedia ja raskas henkinen surutaakka! Herra, anna heille voimia jaksaa jälleen luoda katse uudestaan kohti tulevia aikoja. Herra, sinä näet meidän sieluumme ja sydämeemme, pyyhi sieltä pois kaikki mahdollinen viha, katkeruus ja anteeksiantamattomuus, sinulle se Herra on mahdollista, vaikkei se ihmisluonnolle sitä olisikaan! Pyyhi lopulta kaikki kyyneleet ja suru kokonaan pois uhrien omaisten ja lähimmäisten silmistä! Amen.
Tämän vakavan surun, tuskan ja ahdistuksen keskellä tahdon peräänkuuluttaa ennenkaikkea sosiaalista yhteisvastuun henkeä vanhan sodanaikaisen sanontatavan mukaan -kaveria ei jätetä! Kaveria ei jätetty silloinkaan, eikä tule jättää nytkään! Ja nimenomaan tahdon peräänkuuluttaa meidän jokaisen ihmisyksilön sosiaalista vastuuta lähimmäisistämme: Ketään ei jätetä yksin! Ketään ei hylätä, ketään ei jätetä sosiaalisen joukon ulkopuolelle, edelleenkään ketään, ei ketään väheksytä, pilkata, painosteta tai kiusata! Ketään ei pahoinpidellä -ei henkisesti, eikä fyysisesti. Muistakaa, että meillä on suuri sosiaalinen vastuu lähimmäisistämme! Kysymyksessähän oli yli 400 oppilaan kouluyhteisö. Ja suoranainen vaatimukseni on, että ihmiset tuollaisessa yhteisössä inhimillisten ja sosiaalisten vuorovaikutusperiaatteiden mukaisesti huolehtivat lähimmäisistään -niin hyvinä kuin vaikeinakin päivinä!
Minä tahdon esittää nyt Jokelan joukkosurman tekijän lähimmäisille vakavan kysymyksen, en syyttääkseni heitä mistään, vaan kehittävässä hengessä edesauttaakseni tulevaisuutta kansallisen ja sosiaalisen yhteisvastuullisuuden kokonaisvaltaisessa rakentamisessa : huolehditteko tarpeeksi yhteisvastuullisesti lähimmäisestänne vai jätittekö hänet yksin? Tästälähtien, ihmiset, muistakaamme, että ketään ei jätetä yksin!
