VAATIMUKSENI: TURVATTU ELÄMÄ KEHDOSTA HAUTAAN!

TERVE NUORUUS HUKASSA!

Eilen koko suomalainen yhteiskuntamme järkkyi varmasti jälleen, kun tiedotusvälineistä alkoi tihkua tietoa klo 9:30.n jälkeen Orivedellä sattuneesta jo kolmannesta ikävästä ja vakavasta kouluampumavälikohtauksesta (ensimmäinen oli Jokelan tragedia 09.11.2007 ja toinen Kauhajoen ammuskelu 23.09.2008) viiden vuoden sisällä.

Vaikka nyt ei ihmishenkiä menetettykään (kiitos Kaitselmukselle!), katson tämän eilisen ammuskelun yhtä vakavaksi kuin nuo edelliset siksi, että kaikki mahdollisuudet, tapahtumien epäsuotuisasti edetessä, vieläkin surullisempaan ja raskaampaan lopputulokseen olisivat olleet olemassa niiltäkin osin, että ampujan käyttämä ampumaväline oli voimakas metsästyskivääri ja taustatietojen perusteella hänellä olisi ollut halutessaan käytössä muutakin asearsenaalia.

Kaikki kouluammuskelutragediat ovat luonteeltaan psykososiaalisia tapahtumia, joissa vakavalla tavalla ilmenee yhteiskunnallemme ja ajallemme tyypillinen välinpitämättömyys ja kyvyttömyys normaaliin kommunikointiin ja sosiaalisiin vuorovaikutussuhteisiin lähimmäistemme kanssa. Ihan totta! Kun sanat loppuvat, aseet laulavat - ja näinhän ei saisi olla, ainakaan minun vähäinen militarismini ei salli aseiden käyttöä kuin korkeintaan fyysiseen itsepuolustukseen äärimmäisessä hengen hädässä.

Eilisellä Oriveden tragedialla on enemmänkin yhtymäkohtia esimerkiksi Sellon vakavaan ampumavälikohtaukseen vuoden vaihteessa 2009 (sehän ei ollut kuitenkaan kouluampumatragedia), ja toisaalta aiemmin tänä vuonna tammikuussa sattuneeseen puukotukseen Alahärmäläisessä koulussa, eli suoranainen ja jotenkin hallitsematon mustasukkaisuus, johon varmasti liittyy sitten monenlaista alemmuudentunnetta, on ollut ehdottomana osatekijänä. Toisissa koulutragedioissa psykososiaalisen ongelmavyyhdin laukaisevana tekijänä on ollut uhrin kokema ja tuntema, hyvinkin pitkäaikainen alistetuksi, sorretuksi ja monella tavoin syrjityksi tuleminen.

Nämä ovat asioita, joita meidän tulee jokapäiväisissä keskusteluissamme ja kanssakäymisissämme pitää esillä. Ja niihin on pyrittävä kansallisen yhteisvastuun hengessä löytämään entistä pätevämpiä, ennaltaehkäiseviä keinoja, etenkin nuorisopoliittiset näkökohdat huomioiden.

Suurella kiitoksella panin eilen merkille, että Pelastakaa lapset ry avasi lapsille ja nuorille verkkoon keskustelufoorumin Oriveden tapahtumien vuoksi. Iltapäiväksi kolmen tunnin ajaksi avatussa kriisichatissa (www.mantelichat.fi) nuoret pystyivät keskustelemaan vapaaehtoisten, koulutettujen aikuisten kanssa.


TURVALLINEN, RAKKAUDELLINEN JA KUNNIAKAS VANHUUS!

Nämä kouluammuskelutragediat kiinnittävät huomiomme yhä enenevissä määrin kansamme nuorison pahoinvointiin, mutta emme koskaan myöskään saa unohtaa vanhuksiamme! Tahdonkin kehoittaa aina ja kaikkialla kiinnittämään huomiota maamme vanhustenhuollon, jopa päivittäin, yhä räikeämpiä laiminlyöntejä paljastavaan tilaan eri laitosyksiköissä. Muistakaa omaiset, että kunniakkaaseen vanhenemiseen kuuluvat teidän runsaat vierailunne hyvinvointimme rakentaneiden vanhustemme luona! Ketään ei jätetä yksin - tämä pätee yhtä hyvin nousevaan nuorisoomme kuin kunniakkaisiin vanhuksiimmekin!

Kun yhteiskuntamme ja kansakuntamme tekee yhä suurempia ponnistuksia pystyäkseen takaamaan maamme tulevaisuuden toivoille, nousevalle nuorisollemme turvallisen, rakkaudellisen ja henkilön oman persoonakohtaisen luovuuden varaan rakentuvan kehittymisen, lapsesta täysivaltaiseksi ja osallistuvaksi, sekä tuottavaksi yhteiskunnan jäseneksi, on kaiken inhimillisen ja sosiaalisen kohtuuden, oikeudenmukaisuuden ja yhteisvastuun nimessä ehdottomasti oikeutettua nyt ja aina tulevinakin aikoina, vaatia koko yhteiskuntaa takaamaan heille, jotka kovalla työllä, omalla elämällään ja terveydelläänkin, sekä mittaamattomilla uhrauksillakin ovat olleet rakentamassa yhteistä kansamme tulevaisuutta ja sinivalkoista isänmaatamme, turvallinen, rakkaudellinen ja kunniallinen eläkeaika ja koko vanhuus - mistään kansamme kunnioitettujen vanhuksien hyvinvoinnin kannalta ensisijaisista seikoista piiruakaan tinkimättä!

‎Kohtele minua hyvin,
sitten kun en enää muista nimeäni.
Sitten kun tämä päivä on sekoittunut eiliseen.
Sitten kun aikuiset lapseni ovat kasvaneet muistoissani pieniksi jälleen,
sitten kun en enää ole tuottava yksilö,
kohdelkaa minua silloinkin ihmisenä.
Välittäkää minusta,
antakaa rakkautta,
koskettakaa hellästi.
Kello hidastaa,
eräänä päivänä se pysähtyy kokonaan,
mutta siihen on vielä aikaa.
Antakaa minulle arvokas vanhuus.


- Tuntematon -

KUNNIAMURHAT SUOMESSA - VIHDOINKIN?

Vuosi vaihtui kunniamurhien konkretisoitumisen merkeissä sinivalkoisessa valtakunnassamme. Espoossa kauppakeskus Sellossa tapahtunut perinteisen muslimikäytännön mukainen kunniajoukkomurha hiljensi vuoden vaihtumisen juhlimiseen valmistautuneen Suomen totaalisesti. Nyt se, mitä saimme jo ensi aavistuksissamme tuntea ja kokea Ruotsista uutisoituna tammikuussa vuonna 2002 tapahtuneen verityön kautta (mainittu mm. allaolevassa videossa) on sitten vihdoinkin konkreettisesti totta sinivalkoisessa Suomessammekin!

En kirjoita vihdoinkin-adverbia tietystikään sen vuoksi, että olisin sairas verenhimoinen psykopaatti, vaan nimenomaan sen vuoksi, että vielä niiden viimeistenkin omaa kansaamme ja suomalaiskansallista kulttuuriamme halveksuvien, inhoavien tai peräti vihaavien, kansankokonaisuuteemme kuitenkin kuuluviksi haluttavien kansalaistemme, silmät vihdoinkin avautuisivat ja he saisivat konkreettisesti kokea, että se ulkomaisen invaasion aiheuttama uhka ja vaara, josta ainakin minä olen varoitellut jo 1980-luvun lopulta lähtien, on kaikista valtaapitävien hallussa olevan median suggestioista huolimatta, sittenkin konkreettisesti ja todistetusti aivan totta. Nyt viimeistenkin tähän asti epäilevästi kansallismielisiin voimiin suhtautuvien olisi kyllä syytä herätä ja nousta ylös itsepetoksen alhostaan!

Ensialkuun mediakin hehkutti totuttuun "mokuttaja-linjaansa" tyypillisesti, että "veriteko jatkaa ikävällä tavalla Myyrmannin pommi-iskun ja koulusurmien viitoittamaa tietä" - tämä on sitä tyypillistä valtaapitävien taholta syötettävää psykologista propagandaa, jolla kansanjoukot saadaan pysymään rauhallisina; sittemmin teolle löydettiin vielä lisää psykologisesti kaunisteltuja syitä toteamalla, että "tragedian taustalla ollut mustasukkaisuus näyttää paisuneen käsittämättömäksi veriteoksi." Kunniamurhista valtamedia ei ensialkuuun uskaltanut virkata sanaakaan.

Alunperin kosovolainen, vuonna 1966 syntynyt muslimimies, Ibrahim Shkupolli surmasi julmasti entisen naisystävänsä (Halal-teurastuksen malliin pää irti veitsellä) ja naisen neljä työtoveria (ampumalla). Lopuksi mies ampui itsensä. Neljä uhria ammuttiin aamupäivällä Sellon kauppakeskuksessa, joka oli täynnä ihmisiä. Kylmäverinen ammuskelu keskellä väkijoukkoa järkytti paikallaolijoiden lisäksi varmasti koko maata, joka näki tapahtumia TV:stä ja netistä.

Vaaran merkit olivat olleet jo pitkään ilmassa ja periaatteessa tiedossakin, mutta kysymys onkin vastuullisesta tiedostamisesta, eli viranomaiset olivat haluttomia tunnustamaan käytännön tosiasioita. Miehellä oli ihan selvästi tunnustettava rikostausta, hänet oli mm. tuomittu ampuma-aserikoksesta, pahoinpitelystä, määrätty lähestymiskieltoon, joka koski myös naisen työpaikkaa. Mies oli myös rikkonut useita kertoja tätä lähestymiskieltoa. Vaaraa ei silti tiedostettu tai tunnustettu. Ja näin Suomen rikoshistoriaan kirjattiin veret seisauttava kunniajoukkomurha.

Käsittämättömästi ja osittain järjenvastaisestikin Sellon tapaus herätti valtamediassa heti tuoreeltaan keskustelun turvatoimista ja on tietysti ymmärrettävää, että tämänkaltaisessa absurdissa keskustelussa ei päästy minkäänlaisiin tuloksiinkaan. Kansaltamme ei nimittäin valtamediakaan pysty salaamaan sitä tosiasiaa, että minkäänlaiset nykyisenkaltaiset turvatoimet ja niiden kiristäminen eivät nyt, eivätkä koskaan tulevaisuudessakaan, voi estää kunniaväkivaltaa. Kiitettävästi, etupäässä vapaan kansalaisjournalismin ja netissä tapahtuvan mielipiteenvaihdon (blogit, foorumit) ansiosta valtamediaa on päästy painostamaan sillätavoin, että media, tosin hyvin varovaisesti (mutta parempi, että edes pikkuhiljaa kumminkin!) alkaa tunnustaa Sellon verityön joukkosurman sijasta nimenomaan kunniaväkivaltaan pohjautuvaksi teoksi, jolla siis on merkittävät kulttuuriset taustat. Ja tätä myöten myös tervehenkisten maahanmuuttokriitikoidenkin ääni pääsee valtamediassa toivomamme terveen asenteenmuutoksen kautta tavallisen kansan tietoisuuteen.

Sellon kunniajoukkomurhan jälkeen useat lehdet yltyivät korostamaan, että kylmäveriseen väkivaltaan sortunut tekijä on itse vastuussa teoistaan, eikä asiaa pitäisi kohdistaa hänen edustamaansa kansanryhmää vastaan. Iltalehti yltyi muistuttamaan, että myös suomalaiset ovat syyllistyneet usein järkyttäviin veritekoihin. Iltalehti kuitenkin linjasi, että oleskelulupia ei tulisi jatkaa niille, jotka syyllistyvät toistuviin rikoksiin.

Ajankohtainen Kakkonen uskalsi tarttua "härkää sarvista":




Emme voi enää vaieta! Meillä ei oikeastaan ole edes oikeutta siihen. Muistakaa, että esi-isämme eivät taistelleet turhaan luovuttaessaan kansalaistemme vapaan ja turvatun tulevaisuuden puolesta verensä!

Jos tahdot taistella kanssamme ja marssia rinnallamme, ole vapaa ja ota rohkeasti yhteyttä esim. sähköpostitse tai puhelimella. Muistakaa, että yksikään Isänmaanrakkauden puolesta luovutettu sielu ei ole turha, tehtäviä ja toimintaa löytyy varmasti kaikille jokaisen omien resurssien ja kapasiteettien sekä muiden persoonakohtaisten ominaisuuksien mukaisesti.

ISÄNMAA KUTSUU JA ODOTTAA JUURI SINUA ESITTÄEN SINULLE LOOGISEN KYSYMYKSEN:"OLETKO VALMIS?" - SINULTA TARVITAAN VAIN VASTAUS: "AINA" !


Oma sähköpostini & messenger:

komentaja66@hotmail.com


gsm-päivystys/ ruuhka-aikoina myös vastaaja:

041 - 778 2604 / K.M.Aalto (24/7)

VÄLINPITÄMÄTTÖMYYS - KAIKEN PAHAN ALKU JA JUURI!

Kauhajoen eilinen (23.09.) kouluammuskelutragedia on toinen millä mittakaavalla tahansa tutkittuna vakava kouluammuskeluturma vuoden sisällä Suomessa. Uhreja oli nyt 11, Jokelassa kaatuneita oli 9. Vilpitön ja myötätuntoinen osannottoni kaikille turmassa menehtyneiden uhrien omaisille näin heti alkuun! Tragediassa menehtyneiden ihmisten elämät olivat kaikki arvokkaita kaikkivaltiaan Jumalan silmissä, vaikka juuri tällä hetkellä saattaisikin tuntua siltä, että heidän elämäntyönsä jäi kesken.

Monenlaisia yhteiskunnallisen elämän parannuksia mitä erinäisimmiltä tahoilta, merkittävästi myös valtaapitävien ja päättäjien taholta, on ehditty vaatia, mm. ampuma-aselain tiukentamista etenkin käsiaseiden osalta, on vaadittu turvallisuuden lisäämistä mm. juuri kouluissa -jopa aina metallinpaljastimia myöten! Samalla ei kuitenkaan ymmärretä, että todellinen ja esoteerisin ongelma yhteiskunnassamme nykyaikana on kaikenkattava välinpitämättömyys ja rakkaudettomuus lähimmäisiämme kohtaan.

SKS-kansanliike ehtikin jo vaatia Oulun kunnallisvaaliohjelmassaan voimakasta panostamista Oulun mielenterveys- ja päihdehuollon resurssien ja kapasiteettien kehittämiseen (vrt. kohta 20). Mielenterveys -ja päihdetyön resurssien rationaalinen ja älykkäästi toteutettu lisääminen on yhteiskunnan taholta ensimmäinen askel kohti valoisampaa huomista. Toinen askel on ongelmaperheiden kokonaisvaltainen niin sosiaalinen kuin taloudellinenkin tukeminen. Kolmas askel on syrjäytymisvaarassa olevien yksilöiden ja yhteisöjen auttaminen tai edes kuuleminen tarpeeksi voimakastahtoisesti ja jo ensimmäisten hälyyttävien merkkien ilmaantuessa.

Jo sinivalkoisen kansaliikkeemme yleisohjelmassa todetaan, että Suomessa ei koskaan ole nuorisomme tilanne ollut yhtä epävarma ja onneton kuin nykyään. Yhteiskunnan tulisi kyetä takaamaan kansamme nuorisolle mahdollisuuksia toiveidensa ja unelmiensa toteuttamiseen. Perhe ja koti ovat nuorisomme tärkeimmät kasvattajat. Jokaisella nuorella tulisi olla mahdollisuus unelmiin -olla oman onnensa seppiä- kuten jo ammoisista ajoista asti supisuomalaiseen kansankultuuriin on kuulunutkin.

Terve perheympäristö on hyvinvoivan ihmisyksilön elämän ja tulevaisuuden perusta, yhteiskunta on rakennettava kansallisen yhteisvastuun hengessä terveelle pohjalle ihmisten ja perheiden varaan. Nykyinen vääristynyt yhteiskunnallinen kehitys saattaa kansamme lapsemme ja tulevat sukupolvet aivan kestämättömiin olosuhteisiin, joissa ihmisten henkinen vapaus ja onnellisuus vähenevät, sen sijaan rakkaudettomuus, röyhkeys ja ahneus valtaavat yhä enenevissä määrin ihmisten tunne-elämän käyttäytymispohjaa, samalla tunnevammaisuus, kovuus ja väkivalta lisääntyvät. Ja tätä myöten pelon ja kauhun tasapainon kanssa kamppaileva yhteiskuntamme on rakentamassa ympärilleen suojamuuria, jossa vankeus on ajallemme tyypillisesti psykofyysistä.

Kuten jo Jokelan ampumatragedian yhteydessä vetosin sosiaalisesti kaikkiin ihmisyksilöihin suhteessa lähimmäisiinsä, älkää jättäkö ketään yksin! Ketään ei hylätä eikä hyljeksitä, ketään ei jätetä sosiaalisen joukon ulkopuolelle, edelleenkään ketään, ei ketään väheksytä, pilkata, painosteta tai kiusata! Ketään ei pahoinpidellä -ei henkisesti, eikä fyysisesti. Muistakaa, että meillä on suuri sosiaalinen vastuu lähimmäisistämme! Välinpitämättömyys, joka johtaa verilöylyyn, on itsekin luokiteltavissa rikokseksi!

Kaikki välinpitämättömyyden 11 uhria, levätkää rauhassa! R.I.P.


TOTUUS JA RAKKAUS

JOKELAN TRAGEDIA - KETÄÄN EI JÄTETÄ YKSIN!

Tuusulan Jokelan yläasteen ja lukion kouluammuskelun tragedia on tietysti viimepäivinä ollut kaikkien lähimmäisten huulilla ja ajatuksissa. Tragediassa 9 ihmistä, joista 7:llä varmasti vielä elämä käytännöllisesti katsoen edessäpäin (rehtori ja terveydenhoitajahan olivat vanhempaa sukupolvea) menettivät oikeuden elää ja uskoa parempaan huomiseen ja kehittää ja rakentaa tulevaisuuttaan.

Tämä on tietysti ensisilmäyksellä täysin käsittämätön ja järkyttävä, suurta surua, murhetta ja tuskaa aiheuttava asiakokonaisuus. Tällä päivämäärällä olemme jo kuitenkin hiljaiset hetket ja suruliputukset toimittaneet ja muistokynttilät polttaneet. Hautajaiset ovat vielä edessäpäin. Uhrien omaisten, sukulaisten, ystävien ja yleensäkin lähimmäisten suru on varmasti suuri ja monien osalta varmasti vielä raskas ja pitkäaikainen henkinen taakka jaksettavaksi ja kannettavaksi.

Minulla itsellänikään eivät sanat yksinkertaisesti riitä ilmaisemaan emotionaalista myötätuntoani ja osanottoani uhrien lähimmäisten surutaakkaan. Ja tietysti minun vaikutusmahdollisuuteni täältä kaukaa Oulusta ovat inhimillisesti katsoen sangen vähäiset. Mutta yksi tärkeä asia, jonka minä voin tehdä ja johon kaikkia muitakin Jeesuksen veren suojiin turvaavia uskovaisia kautta Suomen pyydän ja kehoitan ryhtymään on rukoileminen Jokelan tragedian uhrien omaisten ja muidenkin lähimmäisten puolesta!

Herra, anna heille armosi, laupeutesi ja rakkautesi mukaisesti tarpeeksi voimaa käydä läpi tämä inhimillinen tragedia ja raskas henkinen surutaakka! Herra, anna heille voimia jaksaa jälleen luoda katse uudestaan kohti tulevia aikoja. Herra, sinä näet meidän sieluumme ja sydämeemme, pyyhi sieltä pois kaikki mahdollinen viha, katkeruus ja anteeksiantamattomuus, sinulle se Herra on mahdollista, vaikkei se ihmisluonnolle sitä olisikaan! Pyyhi lopulta kaikki kyyneleet ja suru kokonaan pois uhrien omaisten ja lähimmäisten silmistä! Amen.

Tämän vakavan surun, tuskan ja ahdistuksen keskellä tahdon peräänkuuluttaa ennenkaikkea sosiaalista yhteisvastuun henkeä vanhan sodanaikaisen sanontatavan mukaan -kaveria ei jätetä! Kaveria ei jätetty silloinkaan, eikä tule jättää nytkään! Ja nimenomaan tahdon peräänkuuluttaa meidän jokaisen ihmisyksilön sosiaalista vastuuta lähimmäisistämme: Ketään ei jätetä yksin! Ketään ei hylätä, ketään ei jätetä sosiaalisen joukon ulkopuolelle, edelleenkään ketään, ei ketään väheksytä, pilkata, painosteta tai kiusata! Ketään ei pahoinpidellä -ei henkisesti, eikä fyysisesti. Muistakaa, että meillä on suuri sosiaalinen vastuu lähimmäisistämme! Kysymyksessähän oli yli 400 oppilaan kouluyhteisö. Ja suoranainen vaatimukseni on, että ihmiset tuollaisessa yhteisössä inhimillisten ja sosiaalisten vuorovaikutusperiaatteiden mukaisesti huolehtivat lähimmäisistään -niin hyvinä kuin vaikeinakin päivinä!

Minä tahdon esittää nyt Jokelan joukkosurman tekijän lähimmäisille vakavan kysymyksen, en syyttääkseni heitä mistään, vaan kehittävässä hengessä edesauttaakseni tulevaisuutta kansallisen ja sosiaalisen yhteisvastuullisuuden kokonaisvaltaisessa rakentamisessa : huolehditteko tarpeeksi yhteisvastuullisesti lähimmäisestänne vai jätittekö hänet yksin? Tästälähtien, ihmiset, muistakaamme, että ketään ei jätetä yksin!