Vaikka en kuulukaan kirkkoon, tipahtaa postiluukustani joka viikko paikallinen evankelisluterilaisen kirkon sanomalehti Rauhan Tervehdys, koska en erikseen ole irtisanonut sen tilaamista. Näin myös viime torstaina sain tuon seurakuntalehden. Tuoreessa Rauhan Tervehdyksessä silmääni pisti toimittaja Satu Lapinlammen kokosivun juttu, jossa paljastettiin Oulussakin esiintyneen epäilyjä islamistisista pakkoavioliitoista.
Islamilaiseen kulttuuriin kiinteästi liittyvät pakkoavioliitot eivät yksinkertaisesti ole enää pelkästään Ruotsin, Tanskan tai vähän kauempaa Euroopasta haettuna Ranskan, Saksan tai Englannin kaltaisten perinteisesti voimakkaan maahanmuuton kohteina ymmärtämiemme länsimaisten demokratioiden ongelma, vaan ne ovat yhä enenevissä määrin totisinta totta myös rakkaassa Suomessamme.
Viranomaistahona täällä Oulussa ennenkaikkea poliisi on törmännyt epäiltyihin pakkoavioliittoihin, joiden tutkimukset kyllä monesti pyrkivät pysähtymään jo alkumetreillä itse uhrin vaikenemiseen. Poliisillakaan ei välttämättä puuttumiskynnys ole priorisoinnin ja muidenkaan syiden vuoksi kaikkein korkein tämänkaltaisessa rikollisuudessa. Poliisinkin auttaminen pyrkii tietysti priorisoitumaan tapauksiin, joissa autettava itse aktiivisesti hakee apua ja tunnustaa avuntarpeensa. Pakkoavioliitoissahan se on ymmärrettävästi lähes olematonta.
Ehdottomasti pitää muistaa sekin, että Suomessakaan ei vielä edes ole islamilaiseen kulttuuriin liittyviin pakkoavioliittoihin käytännöllisesti katsoen minkäänlaista riittävästi soveltuvaa lainsäädäntöä, jolla tällaiset kulttuuriset sopeutumisvaikeudet ja länsimaisen oikeuskäytännön mukaisesti rikolliset, ihmisoikeuksiakin polkevat, traditiot pystyttäisiin aukottomasti estämään ja ehkäisemään.
Lapinlampi oli juttuansa varten myös haastatellut mm. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Uudenmaan piirin projektipäällikköä Marjo van Dijkenia, joka pyytää erottamaan erikseen järjestetyn avioliiton pakkoavioliitosta, vedoten mm. siihen, että monissa islamilaisissa maissa järjestetty avioliitto on maan vallitseva tapa; van Dijkenin käsityksen mukaan vain ne järjestetyt avioliitot, jotka solmitaan selkeästi jomman kumman tai molempien puolisoiden tahtoa vastaan olisivat todellisia pakkoavioliittoja. En ole samaa mieltä hänen kanssaan ja myös perinteiset, näennäisen "mukavasti" järjestetyt avioliitot on saatava tavalla tai toisella länsimaisen lainsäädännön piiriin. Huomatkaa myös, että pakkoavioliitot lasketaan nykyään yleisesti myös nykyaikaisen ihmiskaupan yhdeksi muodoksi!
Mielestäni sitä, että "mukavasti" järjestetty avioliitto aivan oikeasti olisi esimerkiksi avioliittoon järjestetyn nuoren naisen tai peräti alaikäisen tytön pohjimmaisin ja syvin tahto ei voida mitenkään todeksi havaita, ei mitenkään. Kyllä meidän länsimaisen sivistysvaltion edustajina itseämme pitävien ihmisten pitäisi tälläinen asia jo pelkkää maalaisjärkeä ja suhteellisuudentajuamme käyttämällä tajuta ja ymmärtää!
Suomen lainsäädännön saattamisessa aukottomasti sellaiselle tasolle, jolla todellisuudessa pystytään ehkäisemään ja estämään niin lapsi- kuin muutkin pakkoavioliitot tuleekin olemaan tulevina aikoina runsaasti työsarkaa niin koko Euroopan, sekä kaikkien pohjoismaidenkin, että Suomenkin nationalistien humanistisille aktivisteille! Suomessa käytössä olevan parlamentaarisen demokratiamme mukaisesti korkein lakeja säätävä elin on eduskunta, siksi kannattaakin miettiä tarkkaan miten esimerkiksi taas seuraavien, vuoden kuluttua 20.03.2011 pidettävien eduskuntavaalien yhteydessä äänemme keskitämme!
Muutoksen tuulet puhaltavat ja vain idiootti tuhlaa äänensä menneisyydelle!
http://www.rauhantervehdys.fi/
http://www.kolumbus.fi/sinivalkoiset/
