lauantai 31. maaliskuuta 2012

VAATIMUKSENI: TURVATTU ELÄMÄ KEHDOSTA HAUTAAN!

TERVE NUORUUS HUKASSA!

Eilen koko suomalainen yhteiskuntamme järkkyi varmasti jälleen, kun tiedotusvälineistä alkoi tihkua tietoa klo 9:30.n jälkeen Orivedellä sattuneesta jo kolmannesta ikävästä ja vakavasta kouluampumavälikohtauksesta (ensimmäinen oli Jokelan tragedia 09.11.2007 ja toinen Kauhajoen ammuskelu 23.09.2008) viiden vuoden sisällä.

Vaikka nyt ei ihmishenkiä menetettykään (kiitos Kaitselmukselle!), katson tämän eilisen ammuskelun yhtä vakavaksi kuin nuo edelliset siksi, että kaikki mahdollisuudet, tapahtumien epäsuotuisasti edetessä, vieläkin surullisempaan ja raskaampaan lopputulokseen olisivat olleet olemassa niiltäkin osin, että ampujan käyttämä ampumaväline oli voimakas metsästyskivääri ja taustatietojen perusteella hänellä olisi ollut halutessaan käytössä muutakin asearsenaalia.

Kaikki kouluammuskelutragediat ovat luonteeltaan psykososiaalisia tapahtumia, joissa vakavalla tavalla ilmenee yhteiskunnallemme ja ajallemme tyypillinen välinpitämättömyys ja kyvyttömyys normaaliin kommunikointiin ja sosiaalisiin vuorovaikutussuhteisiin lähimmäistemme kanssa. Ihan totta! Kun sanat loppuvat, aseet laulavat - ja näinhän ei saisi olla, ainakaan minun vähäinen militarismini ei salli aseiden käyttöä kuin korkeintaan fyysiseen itsepuolustukseen äärimmäisessä hengen hädässä.

Eilisellä Oriveden tragedialla on enemmänkin yhtymäkohtia esimerkiksi Sellon vakavaan ampumavälikohtaukseen vuoden vaihteessa 2009 (sehän ei ollut kuitenkaan kouluampumatragedia), ja toisaalta aiemmin tänä vuonna tammikuussa sattuneeseen puukotukseen Alahärmäläisessä koulussa, eli suoranainen ja jotenkin hallitsematon mustasukkaisuus, johon varmasti liittyy sitten monenlaista alemmuudentunnetta, on ollut ehdottomana osatekijänä. Toisissa koulutragedioissa psykososiaalisen ongelmavyyhdin laukaisevana tekijänä on ollut uhrin kokema ja tuntema, hyvinkin pitkäaikainen alistetuksi, sorretuksi ja monella tavoin syrjityksi tuleminen.

Nämä ovat asioita, joita meidän tulee jokapäiväisissä keskusteluissamme ja kanssakäymisissämme pitää esillä. Ja niihin on pyrittävä kansallisen yhteisvastuun hengessä löytämään entistä pätevämpiä, ennaltaehkäiseviä keinoja, etenkin nuorisopoliittiset näkökohdat huomioiden.

Suurella kiitoksella panin eilen merkille, että Pelastakaa lapset ry avasi lapsille ja nuorille verkkoon keskustelufoorumin Oriveden tapahtumien vuoksi. Iltapäiväksi kolmen tunnin ajaksi avatussa kriisichatissa (www.mantelichat.fi) nuoret pystyivät keskustelemaan vapaaehtoisten, koulutettujen aikuisten kanssa.


TURVALLINEN, RAKKAUDELLINEN JA KUNNIAKAS VANHUUS!

Nämä kouluammuskelutragediat kiinnittävät huomiomme yhä enenevissä määrin kansamme nuorison pahoinvointiin, mutta emme koskaan myöskään saa unohtaa vanhuksiamme! Tahdonkin kehoittaa aina ja kaikkialla kiinnittämään huomiota maamme vanhustenhuollon, jopa päivittäin, yhä räikeämpiä laiminlyöntejä paljastavaan tilaan eri laitosyksiköissä. Muistakaa omaiset, että kunniakkaaseen vanhenemiseen kuuluvat teidän runsaat vierailunne hyvinvointimme rakentaneiden vanhustemme luona! Ketään ei jätetä yksin - tämä pätee yhtä hyvin nousevaan nuorisoomme kuin kunniakkaisiin vanhuksiimmekin!

Kun yhteiskuntamme ja kansakuntamme tekee yhä suurempia ponnistuksia pystyäkseen takaamaan maamme tulevaisuuden toivoille, nousevalle nuorisollemme turvallisen, rakkaudellisen ja henkilön oman persoonakohtaisen luovuuden varaan rakentuvan kehittymisen, lapsesta täysivaltaiseksi ja osallistuvaksi, sekä tuottavaksi yhteiskunnan jäseneksi, on kaiken inhimillisen ja sosiaalisen kohtuuden, oikeudenmukaisuuden ja yhteisvastuun nimessä ehdottomasti oikeutettua nyt ja aina tulevinakin aikoina, vaatia koko yhteiskuntaa takaamaan heille, jotka kovalla työllä, omalla elämällään ja terveydelläänkin, sekä mittaamattomilla uhrauksillakin ovat olleet rakentamassa yhteistä kansamme tulevaisuutta ja sinivalkoista isänmaatamme, turvallinen, rakkaudellinen ja kunniallinen eläkeaika ja koko vanhuus - mistään kansamme kunnioitettujen vanhuksien hyvinvoinnin kannalta ensisijaisista seikoista piiruakaan tinkimättä!






‎Kohtele minua hyvin,
sitten kun en enää muista nimeäni.
Sitten kun tämä päivä on sekoittunut eiliseen.
Sitten kun aikuiset lapseni ovat kasvaneet muistoissani pieniksi jälleen,
sitten kun en enää ole tuottava yksilö,
kohdelkaa minua silloinkin ihmisenä.
Välittäkää minusta,
antakaa rakkautta,
koskettakaa hellästi.
Kello hidastaa,
eräänä päivänä se pysähtyy kokonaan,
mutta siihen on vielä aikaa.
Antakaa minulle arvokas vanhuus.


- Tuntematon -