KUNNIAMURHAT SUOMESSA - VIHDOINKIN?

Vuosi vaihtui kunniamurhien konkretisoitumisen merkeissä sinivalkoisessa valtakunnassamme. Espoossa kauppakeskus Sellossa tapahtunut perinteisen muslimikäytännön mukainen kunniajoukkomurha hiljensi vuoden vaihtumisen juhlimiseen valmistautuneen Suomen totaalisesti. Nyt se, mitä saimme jo ensi aavistuksissamme tuntea ja kokea Ruotsista uutisoituna tammikuussa vuonna 2002 tapahtuneen verityön kautta (mainittu mm. allaolevassa videossa) on sitten vihdoinkin konkreettisesti totta sinivalkoisessa Suomessammekin!

En kirjoita vihdoinkin-adverbia tietystikään sen vuoksi, että olisin sairas verenhimoinen psykopaatti, vaan nimenomaan sen vuoksi, että vielä niiden viimeistenkin omaa kansaamme ja suomalaiskansallista kulttuuriamme halveksuvien, inhoavien tai peräti vihaavien, kansankokonaisuuteemme kuitenkin kuuluviksi haluttavien kansalaistemme, silmät vihdoinkin avautuisivat ja he saisivat konkreettisesti kokea, että se ulkomaisen invaasion aiheuttama uhka ja vaara, josta ainakin minä olen varoitellut jo 1980-luvun lopulta lähtien, on kaikista valtaapitävien hallussa olevan median suggestioista huolimatta, sittenkin konkreettisesti ja todistetusti aivan totta. Nyt viimeistenkin tähän asti epäilevästi kansallismielisiin voimiin suhtautuvien olisi kyllä syytä herätä ja nousta ylös itsepetoksen alhostaan!

Ensialkuun mediakin hehkutti totuttuun "mokuttaja-linjaansa" tyypillisesti, että "veriteko jatkaa ikävällä tavalla Myyrmannin pommi-iskun ja koulusurmien viitoittamaa tietä" - tämä on sitä tyypillistä valtaapitävien taholta syötettävää psykologista propagandaa, jolla kansanjoukot saadaan pysymään rauhallisina; sittemmin teolle löydettiin vielä lisää psykologisesti kaunisteltuja syitä toteamalla, että "tragedian taustalla ollut mustasukkaisuus näyttää paisuneen käsittämättömäksi veriteoksi." Kunniamurhista valtamedia ei ensialkuuun uskaltanut virkata sanaakaan.

Alunperin kosovolainen, vuonna 1966 syntynyt muslimimies, Ibrahim Shkupolli surmasi julmasti entisen naisystävänsä (Halal-teurastuksen malliin pää irti veitsellä) ja naisen neljä työtoveria (ampumalla). Lopuksi mies ampui itsensä. Neljä uhria ammuttiin aamupäivällä Sellon kauppakeskuksessa, joka oli täynnä ihmisiä. Kylmäverinen ammuskelu keskellä väkijoukkoa järkytti paikallaolijoiden lisäksi varmasti koko maata, joka näki tapahtumia TV:stä ja netistä.

Vaaran merkit olivat olleet jo pitkään ilmassa ja periaatteessa tiedossakin, mutta kysymys onkin vastuullisesta tiedostamisesta, eli viranomaiset olivat haluttomia tunnustamaan käytännön tosiasioita. Miehellä oli ihan selvästi tunnustettava rikostausta, hänet oli mm. tuomittu ampuma-aserikoksesta, pahoinpitelystä, määrätty lähestymiskieltoon, joka koski myös naisen työpaikkaa. Mies oli myös rikkonut useita kertoja tätä lähestymiskieltoa. Vaaraa ei silti tiedostettu tai tunnustettu. Ja näin Suomen rikoshistoriaan kirjattiin veret seisauttava kunniajoukkomurha.

Käsittämättömästi ja osittain järjenvastaisestikin Sellon tapaus herätti valtamediassa heti tuoreeltaan keskustelun turvatoimista ja on tietysti ymmärrettävää, että tämänkaltaisessa absurdissa keskustelussa ei päästy minkäänlaisiin tuloksiinkaan. Kansaltamme ei nimittäin valtamediakaan pysty salaamaan sitä tosiasiaa, että minkäänlaiset nykyisenkaltaiset turvatoimet ja niiden kiristäminen eivät nyt, eivätkä koskaan tulevaisuudessakaan, voi estää kunniaväkivaltaa. Kiitettävästi, etupäässä vapaan kansalaisjournalismin ja netissä tapahtuvan mielipiteenvaihdon (blogit, foorumit) ansiosta valtamediaa on päästy painostamaan sillätavoin, että media, tosin hyvin varovaisesti (mutta parempi, että edes pikkuhiljaa kumminkin!) alkaa tunnustaa Sellon verityön joukkosurman sijasta nimenomaan kunniaväkivaltaan pohjautuvaksi teoksi, jolla siis on merkittävät kulttuuriset taustat. Ja tätä myöten myös tervehenkisten maahanmuuttokriitikoidenkin ääni pääsee valtamediassa toivomamme terveen asenteenmuutoksen kautta tavallisen kansan tietoisuuteen.

Sellon kunniajoukkomurhan jälkeen useat lehdet yltyivät korostamaan, että kylmäveriseen väkivaltaan sortunut tekijä on itse vastuussa teoistaan, eikä asiaa pitäisi kohdistaa hänen edustamaansa kansanryhmää vastaan. Iltalehti yltyi muistuttamaan, että myös suomalaiset ovat syyllistyneet usein järkyttäviin veritekoihin. Iltalehti kuitenkin linjasi, että oleskelulupia ei tulisi jatkaa niille, jotka syyllistyvät toistuviin rikoksiin.

Ajankohtainen Kakkonen uskalsi tarttua "härkää sarvista":




Emme voi enää vaieta! Meillä ei oikeastaan ole edes oikeutta siihen. Muistakaa, että esi-isämme eivät taistelleet turhaan luovuttaessaan kansalaistemme vapaan ja turvatun tulevaisuuden puolesta verensä!

Jos tahdot taistella kanssamme ja marssia rinnallamme, ole vapaa ja ota rohkeasti yhteyttä esim. sähköpostitse tai puhelimella. Muistakaa, että yksikään Isänmaanrakkauden puolesta luovutettu sielu ei ole turha, tehtäviä ja toimintaa löytyy varmasti kaikille jokaisen omien resurssien ja kapasiteettien sekä muiden persoonakohtaisten ominaisuuksien mukaisesti.

ISÄNMAA KUTSUU JA ODOTTAA JUURI SINUA ESITTÄEN SINULLE LOOGISEN KYSYMYKSEN:"OLETKO VALMIS?" - SINULTA TARVITAAN VAIN VASTAUS: "AINA" !


Oma sähköpostini & messenger:

komentaja66@hotmail.com


gsm-päivystys/ ruuhka-aikoina myös vastaaja:

041 - 778 2604 / K.M.Aalto (24/7)

TERVE ISÄNMAANRAKKAUS VOITTAA VIHAN!

Esitän nyt omia eksplisiittisiä mielipiteitäni, mutta kuten tunnettua myös "toisinajattelu" on SKS-kansanliikkeessä sallittua!

Minä en nimittäin vihaa ketään, en yksinkertaisesti voi vihata; toisaalta se johtuu luonteestani ja toisaalta hengellisestä vapaasta vakaumuksestani. Myöskään tervehenkisesti isänmaataan rakastavan henkilön ei tarvitse, eikä edes saa, vihata ketään tai mitään.

Aidossa ja rehellisessä rakkaudessa ei ole vihaa; terveessä isänmaanrakkaudessa ei ole vihaa. Rakkaus voittaa vihan. Isänmaanrakkaus murskaa yhteiskunnallisen vihan. Kaksi merkittävintä yhteiskuntapoliittista vihan ilmenemismuotoa ovat aina viime vuosisadan puolelta asti olleet yhteiskunnallinen luokkaviha ja rotuviha. Yhteiskuntapoliittinen luokkaviha ja rotuviha eivät kuulu terveeseen isänmaallisuuteen.

Terve isänmaallisuus velvoittaa muodostamaan toimivan ja oikeudenmukaisen kansankokonaisuuden, jossa yhteiskuntaluokat, kulttuurit ja rodut on valjastettu palvelemaan kokonaisuutta totuuden, rakkauden ja oikeudenmukaisuuden hengessä. Rasismi siinä muodossa, kun sanan olemme nykypäivinä tottuneet ymmärtämään, ei palvele kansankokonaisuutta ja rakkauden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Kun vielä asetetaan raamatun valossa kyseenalaiseksi kysymys, kuinka nationalisti voi olla uskovainen, niin vastaus on eksplisiittisen yksinkertainen, rakkaus ei voi olla synti ja isänmaanrakkaus on suorastaan Jumalan tahto!

Yhteiskuntapoliittinen tasa-arvo -ilman marxilaista hapatusta- tähtää muodostamaan luokattoman yhteiskunnan, täysin ilman luokkarajoja. Raja-aidat kaatuvat, kun kansa yhdistyy taistelemaan kokonaisvaltaisesti yhtenäisenä rintamana toimivan, terveen ja oikeudenmukaisen kansankokonaisuuden puolesta.

Olisi sangen kaunista, jaloa ja puhdasta, jos samanlainen tasa-arvo poistaisi myös roturistiriidat, mutta se on valitettavasti mahdottomuus aikamme yhteiskunnassa. Rasismi ei voi poistua tasa-arvolla ja väkinäisellä tasapäistämisellä johtuen eri ihmisrotujen ja niiden muodostamien tai niihin joko suoraan tai epäsuorasti liittyvien kulttuurien henkisen kehityksen ja kulttuuritaustan suurista ja suorastaan valtavista eroavaisuuksista. Esimerkiksi islam -tietysti sen lisäksi, että on uskonto- edustaa hyvin yhteensopimatonta kulttuuria relaatiossa esim. pohjoismaiseen demokratiaamme tai länsimaiseen kulttuuriin ylipäätään.

Rasismi poistuu vasta koko kansankokonaisuutta palvelevan terveen yhteiskuntasopimuksen kautta. Tällöin määritellään tarkasti ja selkeästi jokaisen eri rodun ja siihen liittyvän kulttuurin yhteiskuntapoliittinen asema, järjestys ja paikka rodun/kulttuurin oman itseisarvon ja toisaalta luonnon lakien ja henkisen kehitysasteen mukaisesti.

Ja tämä ei ole vihaa, vaan rakkautta, todellista isänmaanrakkautta. Terve isänmaanrakkaus murskaa yhteiskunnallisen luokkavihan ja rasismin!