keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

YHTEISRINTAMASSA SEKSISMI MURSKAKSI!

Seksismillä tarkoitan sekä yleistä seksuaalista alistamista, että tilannekohtaisesti tapahtuvaa asiaankuulumatonta, epärelevanttia ja jopa Suomen lakien (esim. Tasa-arvolaki) vastaista pelkästään sukupuolen perusteella tapahtuvaa erottelua tai syrjintää.

Mielestäni rap-artisti Mariska on osannut pukea ongelman kivasti sanoiksi musiikkiesityksessään "Balladi":




Setä hieroo Haarojansa
sanoo rahaa tarjoovansa
lapsosille koska haluu
et ne kattoo sedän kaluu
äijät Ajaa Vaasankatuu
hakee sieltä jotain lohtuu
kyselevät paljon maksaa
pitääkö mun tätä jaksaa!
"rauhotu" Rauhotu ite
Joudun jokapäivä näkemään ja kokemaan miten
tää toimii, 2000 ja 2 silti naista vielä luullaan kauppatavaraksi
Orjaksi, luudaksi, huoraksi, patjaksi
Pelkän Tissiparin omaavaksi lihapalaksi


Kaikki vaimonhakkaajat
niin ja väkisinmakkaajat
pedofiilit, nuo roskat
pyllynnipistäjät paskat
seksistiset machoilijat
sekä sovinistisiat
sutenöörit, alistajat
itsensävilauttelijat


Työpaikkahaastattelussa
naiselle on iso plussa
hyvin vähän päällä käyttää
vaikka vaatimukset täyttää
pomoille on monta kertaa
tärkeämpää päästä vertaa
rinnanmittaa, takamusta
kuka viittis todistusta
tarkastakaa, niinku silloin kun se eräskin kiero
lupas duunii ja samalla mun reittäni hiero
lähenteli, uteli poikafrendeistä
kertoi pitävänsä nuorista näteistä tytöistä
jospa mäkin voisin olla yksen ystävistä
mistä päättelin että sepä näistä töistä


Kaikki vaimonhakkaajat
niin ja väkisinmakkaajat
pedofiilit, nuo roskat
pyllynnipistäjät paskat
seksistiset machoilijat
sekä sovinistisiat
sutenöörit, alistajat
itsensävilauttelijat


Pelon maantiede rajottaa
mitä tahansa odottaa
pihalla tai kotosalla
jatkuvasti uhan alla
ellei äijä mätä lättyy
varmasti tulee törmättyy
kommentteihin halventaviinmasentaviin, alentaviin
tai ehkä joku sanojen sijasta turvautuu touchiin
ottaa oikeudeksi tarrautua kiinni takapaksiin
taxiin hyppäät ilta on jo pilalla
niin se kuski vielä alkaa likasia ehdotella
joudut vihasi niellä, typeränä kikatella
ei oo eka kerta kun saat törkeitä kuunnella


Kaikki vaimonhakkaajat
niin ja väkisinmakkaajat
pedofiilit, nuo roskat
pyllynnipistäjät paskat
seksistiset machoilijat
sekä sovinistisiat
sutenöörit, alistajat
itsensävilauttelijat

Mariska


lauantai 29. toukokuuta 2010

NÄLÄNHÄTÄ SUOMESSA PAHENEE - LEIPÄJONOT KASVANEET NELJÄNNEKSELLÄ!

 

Nälänhätä ja kaikenlainen arkielämän osa-alueet kattava syrjäytyminen jatkaa pahenemistaan Suomessa. Ns. kolmas sektori eli vapaaehtoisuuteen perustuvat, lähinnä hengelliset järjestöt ja instanssit (pelastusarmeija ja muut ns. vapaiden suuntien hengelliset yhteisöt, EU:n ruoka-apu, Veikko Hurstin laupeudentyö jne.) ovat pitäneet viime vuodet huolta yhä kasvavasta ruoka-avun tarpeessa olevien unohdetun kansan joukkojen lisääntyvästä peruselintarvikkeiden tarpeesta. Kaikesta huolimatta Suomen hädänalaisen kansanosan muodostamat leipäjonot ovat kasvaneet viimeisimmänkin vuoden aikana huomattavasti ja neljäsosalla siitä, mitä ne olivat vuosi sitten keväällä.

Leipäjonojen asiakaskunnan ovat perinteisesti Suomessa mudostaneet vanhukset, työttömät, pieneläkeläiset, opiskelijat ja vakavaan syrjäytymiskierteeseen joutuneet ns. laitapuolen kulkijat. Viime vuosina on kuitenkin asiakaskuntaan ilmestynyt yhä kasvavissa määrin sellaisten yhteiskunnallisesti aktiivisten kansanosien joukkoja, joita en rakkaudesta kansaani kohtaan koskaan olisi voinut kuvitella joutuvan turvautumaan yhteiskunnallisesti kolmannen sektorin avunantoon - varsinkaan, kun Suomesta on koko tähänastisen elämäni aikana totuttu puhumaan nimenomaan hyvinvointivaltiona.

Tänä keväänä Suomen leipäjonoissa on ollut selkeästi havaittavissa lapsiperheiden, pätkätyöläisten, aktiivisten nuorukaisten, vakavaan velkakierteeseen joutuneiden yrittäjien ja yksityishenkilöiden ja mm. akateemistenkin opiskelijoiden määrän huomattava ja silminnähtävä kasvu. Valtamedia YLE levitti keväällä sellaista disinfoa, että pitenevissä leipäjonoisssa olisi nähty myös elintasorikollisia ja muita maahanmuuttajia. Olen kuitenkin itse tehnyt asian tiimoilta omaa tutkivaa journalismiani, ja tällaista YLE:n levittäämää valheellista disinfoa en voi mitenkään vahvistaa. Ja minä sentään olen luvannut olla valehtelematta kansalleni koskaan!

Samaan aikaan, kun yleinenkin taantuma Suomessa syvenee ja yhä useammat kansalaiset tuntevat sen arkipäivässään, Suomen eduskunta joutui vielä tänä keväänä EU:n ja kansainvälisen painostuksen alla tekemään päätöksen osallistumisesta EU:n ja IMF:n Kreikalle myöntämään noin 750 miljardin lainaan 1,5 miljardilla eurolla. Tietysti tämäkin on saanut monet hädänalaisesta kansastamme oikeutetusti suuttumaan ja miettimään, paljonko tälläkin summalla olisi voitu lievittää Suomen kansan kokemaa nälänhätää.


YLEISEN RUOKA-AVUN JAKOPISTEET JA AJAT OULUSSA:


 - Työttömien ruokailu ke 11-13, hinta 2e/ateria (Öbergin talo, Kirkkokatu 5)

 - Vapaaseurakunnan ruokajako pe klo 13 (Kirkkokatu 34)

 - YTYÄ ry jakaa leipää ja maitotuotteita ma ja ke klo 10 (Hietasaari)


 - EU:n ruoka-apua on jaettu adventtiseurakunnan kautta (Tuulimyllynkatu 18, Karjasilta)

maanantai 10. toukokuuta 2010

KALEVA: KUNNIAVÄKIVALTAA OULUSSAKIN

Meidän oululaisten ikioma sanomalehti Kaleva se taas julkaisi uutisen, joka ei sitten loppujen lopuksi taidakaan olla uutinen sanan rehellisessä merkityksessä - ei ainakaan minulle, sillä olen tiennyt oululaisesta kunniaväkivallasta jo 1990-luvun alusta lähtien. Kalevalle pisteet kuitenkin tämän "uutisen" julkaisusta siinä jälkiviisaassa mielessä, että se nyt uskaltaa ottaa edes esille tällaisen vaietun ja piilotetun "kansanperinteen" - vaikkakaan se nyt ei tietysti mitään suomalaista kansanperinnettä koskaan olekaan edustanut.

"Ongelma on piilevä. Sitä pitää osata etsiä," kuvailee oululainen kansainvälisen työn pastori Arpad Kovacs ja jatkaa vielä: "Tietooni on tullut melko raakojakin tapauksia. Fyysistä väkivaltaa on käytetty esimerkiksi kepein ja nyrkein". Kaleva puolestaan jatkaa, että "poliisin tietoon tapauksia ei ole tullut. Sille ei ole tehty yhtään rikosilmoitusta, jotka liittyisivät kunniaväkivaltaan."

- Näinhän se tietysti on. Kannattaa huomioida sekin yksinkertainen tosiasia, että Suomen poliisi kaiken kaikkiaankin toimii yksiselitteisesti sisäministeriön alaisuudessa noudattaen erittäin tarkasti ja valvotusti Suomen lakeja ja asetuksia, eikä kunniaväkivalta-nimistä rikosta tai edes rikettä löydy sanktioituna Suomen rikoslaista. Kuinka siis voisimme velvoittaa muutenkin jo hyvinkin vakavista resurssiongelmista kärsivää poliisia kiinnittämään huomiota tai tutkimaan asioita, jotka eivät ole edes laeissa tai asetuksissa mainittuja, saati sitten rikoksina sanktioiduiksi määrättyjä?

Kalevan koko "uutinen" täältä:

http://www.kaleva.fi/uutiset/Oulussakin-esiintyy-kunniavakivaltaa/853591

Nostan syyttävän sormeni pystyyn ja kysyn Teiltä kaikilta: luuletteko tosiaankin, että tämä Kalevan juttu voisi olla uutinen oululaisille, tiedostaville isänmaansuojelijoille?

torstai 6. toukokuuta 2010

SUDET ULVOVAT VAPAUTEEN



Kuuletteko nuo pohjoisten kansojen sudet, jotka ulvovat vapautta?

Näettekö niiden silmät, jotka etsivät rakkautta?

Tunnetteko niiden voiman, joka kunnioittaa totuutta?

Aistitteko niiden tahdon, joka jakaa oikeudenmukaisuutta?

Uskotteko niiden veren voimaan, joka huutaa periksiantamattomuutta?

Kansani, nouse alhostasi ja anna isänmaanrakkauden myrskyn puhjeta!

Omistan tämän runoni etenkin kaikille Suomen naarassusille.

tiistai 27. huhtikuuta 2010

SYYTÄ LIPUTTAA!



Tänään vietetään kansallista veteraanipäivää, joka on vakiintunut, yleinen, muttei kuitenkaan virallinen liputuspäivä, mutta juuri tänä päivänä on kyllä mielestäni syytä liputtaa enemmän kuin minään muuna muistissani olevana ei-virallisena liputuspäivänä. Virallisella liputuspäivällä viittaan nimenomaan Suomen laissa säädettyihin virallisiin liputuspäiviin, jotka erikseen luetellaan Suomen lipulla liputtamisesta annetussa asetuksessa ja mm. sisäasiainministeriön säädöksissä.

Kansallista veteraanipäivää vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 1987 osana Suomen itsenäisyyden 70-vuotisjuhlavuotta. Kansallisen veteraanipäivän päivämäärä pohjautuu sotahistoriallisesti Lapin sodan päättymiseen. Nimittäin 27. huhtikuuta 1945 on Lapin sodan päättymispäivä, jolloin viimeisetkin saksalaisen 20. vuoristoarmeijan sotilaista vetäytyivät kello 13:30 mennessä Kilpisjärveltä Norjan puolelle rajaa.

Tänä vuonna valtakunnallinen veteraanipäivän pääjuhla pidetään Tampereella, jonne on ilmoittautunut noin 2 500 veteraania ja heidän omaistaan. Juhlaan osallistuvat myös presidentti Tarja Halonen ja hänen puolisonsa Pentti Arajärvi.

Juhlaan liittyy seppeleenlasku Tampereen Kalevankankaan hautausmaan sankarihaudalla. Helsingissä myös lasketaan seppeleet Hietaniemen hautausmaan sankariristille sekä marsalkka Mannerheimin haudalle.

Lisää täältä:

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2010/04/1109093

Veteraaneja on tällä hetkellä elossa hieman yli 60 000 ja heidän keski-ikänsä on 87 vuotta.

maanantai 22. maaliskuuta 2010

SINIVALKOINEN VOITTOMME!


MIKSI ON TÄRKEÄÄ TAISTELLA?

Kansallismielisinä isänmaansuojelijoina kaikkein tärkeintä ja rakkainta koko maailmassa meille on oma kansamme, jonka mukana kaikki muukin suuri rakkautemme, perheemme, lapsemme, sukulaisemme ja muut lähimmäisemme tulevat luonnollisesti. Terveen, sieluamme ja sydäntämme seuraavan, isänmaanrakkauden nimessä tahdomme suojella ja puolustaa sinivalkoista isänmaatamme kaikkea, sekä ulkoa- , että sisältäpäin tulevaa, hyvin monimuotoista, uhkaa vastaan. Tämä uhka voi esiintyä yhtälailla väärämielisen globalisaation aiheuttamina ongelmina, materiaalisena ja kulttuurillisena internationaalisena ylitarjontana, monikansallisena riistokapitalismina, rikollisuutena, turvapaikkashoppailijoitten invaasiona, kuin vakavina sisä- ja ulkopoliittisina erimielisyyksinäkin. Taistelu takaa kansallemme kulttuurimme, kielemme, identiteettimme ja riippumattomuutemme, sekä muidenkin jo saavutettujen kansallisten etujen säilyttämisen ja kansakuntamme olemassaolon turvaamisen kansainvälisen painostuksen ja EU:n byrokratian alla. Tärkeää on myös muistaa, että olemme kansana puolustaneet itseämme jo aikaisemminkin, ja se veri, joka tuolloin on luovutettu kansamme vapauden ja itsenäisyyden puolesta velvoittaa meitä taisteluun yhä näinäkin päivinä.


MIKSI ON TÄRKEÄÄ VOITTAA?

Taistelua ei tule koskaan käydä taistelun itsensä vuoksi, vaan tietysti puhtaan päämäärän vuoksi. Ilman älykästä päämäärää olisi mieletöntä taistella. Isänmaallisen taistelun tavoiteltavana ja korkeana päämääränä tulee tietysti olla sinivalkoinen voittomme, sillä vain voitto, joka muutoinkin pyhittää koko taistelumme, voi antaa tyydyttävän lopputuloksen ja mielekkyyden itse taistelulle. Nimenomaan voitto on tärkeää kansallisen ja kulttuurisen olemassaolomme vuoksi. Emme halua kansakuntamme tuhoutuvan länsimaisen kulttuurimme ja pohjoismaisen hyvinvointivaltiomme murskaantuessa väärämielisen globalisaation tuottaman vihollisen alle. Voittamalla reilusti taistelumme pienen maamme ja kulttuurimme säilyttämisen puolesta, lunastamme varmasti paikkamme muiden kansallisvaltioiden silmissä ja joukossa Euroopassa. Vain sinivalkoinen voittomme voi taata kansallemme oikeuden elää sinivalkoisessa vapaudessa. Kannattaa muistaa tosiasiana, että politiikka, eli yhteisten asioiden hoitaminen, on myös aina nimenomaan voittajien politiikkaa, jonka alaisuudessa toimiminen tapahtuu aina enemmän tai vähemmän voittajien ehdoilla, jättäen hävijäjien rooliksi pelkän tottelemisen.


MIKSI ON TÄRKEÄÄ KERTOA TAISTELUSTAMME JA VOITOSTAMME?

Taistelustamme ja sinivalkoisesta voitostamme kertominen on tärkeää, jotta kansamme lapset ja lastenlapset ja muukin jälkipolvi saisivat esikuvallisesti tarvittavaa uskoa, voimaa, rohkeutta ja tarmoa jatkaa perusluonteeltaan ikuista taisteluamme kansamme olemassaolosta ja tulevaisuudesta. Me olemme sen myös henkisesti velkaa tuleville sukupolvillemme, koska haluamme heidänkin elävän elämäänsä turvallisessa, terveessä ja vapaassa yhteiskunnassa. Tosiasioista kertominen asioiden oikeilla nimillä on tärkeää myös vääristelemättömän historiankirjoituksen toteutumisen kannalta. Kun taistelemme totuuden, rakkauden ja oikeudenmukaisuuden nimissä saavuttaen sinivalkoisen voittomme, voimme olla varmoja, että isänmaamme ei ole sinivalkoisessa vapaudessa koskaan unohtava taisteluamme, aivan kuten mekään emme saa koskaan unohtaa sitä mittaamattoman arvokasta työtä, jonka veteraanimme ja kaatuneet marttyyrimme ovat tehneet tämän kansan vapauden ja kansallisen olemassaolon puolesta.

lauantai 13. maaliskuuta 2010

TALVISODAN OPETUKSIA NÄILLE PÄIVILLE



Tänään tuli Talvisodan loppumisesta kuluneeksi 70 vuotta. Kansakuntamme kohtalon kannalta varmasti merkityksekkäät 105 päivää kestänyt Talvisota päättyi 13.03.1940 klo 11:00. Yleisradio ja muu media käsittelee aihetta laajasti, enkä tähän yhteyteen julkaise aiheesta edes linkkejä, mutta julkaisen asiasta tämän oman näkemykseni siksi, että välillä tuntuu, ettei Suomen kansallismielisten akateemisten joukko ole vieläkään ymmärtänyt ja sisäistänyt kaikkia talvisodan opetuksia ja varsinaisesta talvisodan hengestä sillä ei tunnu olevan hajuakaan.

Vaikka Neuvostoliitto voitti sodan, voiton niukkuus oli sille niin kiusallinen ja ennenkaikkea nöyryyttävä, ja toisaalta suomalaisten urhea vastarinta ja perisksiantamattomuus kansainvälisesti niin merkillepantavaa, että myöhempi historiankirjoitus niin Suomessa kuin NL:ssakin yritti unohtaa koko tapahtuneen tosiasian. Suomelle taas itsenäisyyden ja oman yhteiskuntajärjestelmän säilyttäminen raskaiden tappioiden ja alueluovutusten jälkeenkin oli sellainen saavutus, että sitä voi yhä ihmetellä ja ihailla.

Suomalaisten yhtenäisyys talvisodassa on hämmästyttävä suoritus erityisesti siksi, että vain kaksi vuosikymmentä aikaisemmin maa oli käynyt läpi yhden Euroopan verisimmistä sisällissodista. Siitä huolimatta toiseen maailmansotaan joutuessaan sama kansakunta oli ainutlaatuisen yhtenäinen. Talvisodan henki sitoi ja paransi entiset sisällissodan aikaiset haavat ja loi kansamme keskuuteen uuden voimakkaan yhteenkuuluvaisuuden ja solidaarisuuden tunteen. Ilman tätä jaloa, kansamme keskinäistä solidaarisuutta talvisodan ihme ei olisi ollut mahdollinen.

Tällaista jaloa solidaarisuutta omaa kansaamme kohtaan oli Suomessa opittu kunnioittamaan jo vuoden 1918 sisällissodan jälkeen. Sisällissodan lopputuloksesta riippuen Suomella olisi ollut monenlaisia mahdollisuuksia valita epädemokraattinen ja kansan tahdon vastainen, yksinvaltainen tie. Tammikuussa 1918 alkanut kapina olisi onnistuessaan tehnyt Suomesta vähintään Neuvosto-Venäjän liittolaisen, toisaalta kuitenkin hetimmiten sodan jälkeen vallassa ollut, onneksemme tilapäinen, enemmistö alkoi muokata Suomesta Saksan vasallivaltiota, jossa esimerkiksi yleistä äänioikeutta olisi rajoitettu ja valtaa keskitetty yläluokalle ja perinnölliselle monarkialle.

Kansalaisten oman aktiivisuuden ansiosta ja solidaarisuudesta omaa kansaa kohtaan Suomesta tuli kuitenkin tasavalta ja mm. yleinen äänioikeus säilyi. Tuolloin ensimmäiseksi presidentiksi valittiin nimenomaan laillisuusmies (K.J.Ståhlberg) eikä sisällissodan joukkojen komentajaa. Lisäksi vielä samanlaisen solidaarisuuden hengessä kansanvallasta tinkiminen torjuttiin 1930-luvun alun oikeistopaineessa esimerkillisesti - ja tasavalta kesti.

Valtaa ei keskitetty harvoille vaan yhteiskuntaa lähdettiin vastustuksista huolimatta uudistamaan. Esimerkiksi uusi asutuspolitiikka teki maattomista talonpoikia. Sisällissodassa hävinneet päästettiin hallitusvastuuseen jo vuonna 1926. Presidenttiin nojaava hallitusvalta käännettiin parlamentarismiksi vuonna 1937. Ideologiset rajat ylitettiin kansan eduskuntavaaleissa antaman valtakirjan turvin. Hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen alkoi jo ennen talvisotaa, kun luotiin mm. kansaneläkejärjestelmä.

Sisäpoliittisten opetusten omaksuminen tuntuu kuitenkin yhä nykyisinä aikoina olevan hakosessa, varsinkin Suomen kansallismielisiltä ja maahanmuuttokriittisiltä akateemisilta öyhöttäjiltä. Lyhyesti ottaen kaikkien suomalaisten tunne kuulumisesta täysivaltaisina jäseninä samaan yhteiskuntaan ja hädänalaisen kansanosamme syrjäytymisen ehkäisy yhteisesti rakennettujen uudistusten avulla ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimessä, tulisi olla terveen yhteiskunnan ja keskenään solidaarisen kansankokonaisuuden perusta myös tällä vuosituhannella.

Minulla ei ole täyttä varmuutta siitä, ovatko nyt huolestuneena havaitsemani kansallismielisen ja maahanmuuttokriittisen rintaman hajoittamisyritykset itse akateemisten joukon aikaansaannosta vaiko ulkopäin organisoitua, suuren rahan avulla tehtyä hajoitustoimintaa. Mutta se pyrkimys, minkä korviensa välistä vaatimattomammillakin palikoilla varustettu ihminen nyt tämän kaiken keskellä varmasti huomaa, eli tehdä jälleen talvisodan hengen vastaisesti erotuslinjaa ja yhteiskunnallista luokkarajaa akateemisten ja ei-akateemisten isänmaansuojelijoiden välille, ei tule todellisuudessa johtamaan muuhun kuin Suomen omaa kansaamme puolustavien, isänmaallisten ja kansallismielisten ynnä maahanmuuttokriittisten tahojen entistäkin voimakkaampaan hajoamiseen.

Kaikki tämä keskinäisen solidaarisuuden puuttuminen nykyisinä aikoina saattaa aiheuttaa sen, että kansakuntamme tulevaisuuden kannalta mittaamattoman tärkeissä maaliskuun 2011 eduskuntavaaleissa saattaa todellisten, merkityksellisten kansallismielisten ja todellista muutosta sairaaseen maahanmuuttopolitiikkaamme haluavien ehdokkaiden pääsy eduskuntaan estyä. Miettiä sopii sitten vain tämän jälkeen, kestääkö yhteiskuntarakenteemme tämän johdosta tapahtuvaa kansalaistottelemattomuuden ja suoran toiminnan konkretisoitumista.

ME KÄÄNNYMME PUOLEESI, TALVISODAN HENKI! TULE JA PELASTA MEIDÄT!

perjantai 12. maaliskuuta 2010

RAKKAUTENI SINIVALKOISTA KANSAAMME KOHTAAN EI OLE KUOLEVA MILLOINKAAN!




OMA KANSA ENSIN!

Rakastan omaa kansaani, josta olen siinnyt ja jonka keskuudessa olen saanut kasvaa ja kehittyä ja samalla juurtua syvästi sinivalkoiseen heimoomme, kulttuuriimme, kieleemme, uskontoomme ja kansamme perinteisiin sekä tapoihin, isänmaalliset kansalaisvelvollisuuteni suorittaen alusta loppuun asti. Koska olen jo hamasta syntymästäni saakka saanut uppoutua isänmaani valtavaan rakkauteen ja sen veren suojaan, on ymmärrettävää, että tahdon antaa sille myös suurta vastarakkautta. Siksi on suuresti oikeudenmukaista, että isänmaanrakkauteni tähden tahdon asettaa aina ja kaikkialla oman kansani ja sen lapset, jotka ovat ansainneet terveen ja turvallisen tulevaisuuden, ehdottomasti etusijalle kaikessa toiminnassani ja kansallemme kiistattomasti kuuluvien perusoikeuksien ja etuisuuksien puolesta ihan päivittäinkin taistellessani.


MAASSA MAAN TAVALLA TAI MAASTA ULOS!

Katson valtavaksi etuoikeudeksi, että olen saanut jo hamasta syntymästäni asti jakaa tämän sinivalkoisen maan kamaramme muiden kansamme lasten kanssa. Mutta en toki tahdo millään muotoa väheksyä niitäkään kovaonnisia ihmisiä, jotka vaikeiden, kuolemanvaarallisten olosuhteiden, monesti kaikenlaisten sisäisten tai ulkoisten vakavien levottomuuksien, jotka ovat kärjistyneet veriseksi sodaksi asti, vuoksi ovat joutuneet jättämään oman kotimaansa ja hakeutumaan turvaan kansamme keskuuteen. On kuitenkin varmasti murtumattoman totuuden, kaiken rakkauden ja kansallisen oikeudenmukaisuuden nimessä sallittua vaatia näiltä uusilta maahantulijoilta opetella noudattamaan omassa maassamme ja kansamme keskuudessa noudatettavia lakeja, asetuksia ja kansalliseen kulttuuriimme kiinteästi liittyviä käytös- ja muita tapoja. Eikä ole millään muotoa liikaa vaadittu heitä opettelemaan kieltämme ja tarttumaan työn syrjään itsensä elättämiseksi tai vaatia heitä ehdottomaan lainkuuliaisuuteen muiden kansalaistemme tavoin.


ELINTASORIKOLLISILLE KALOSSINKUVA PERSAUKSILLE!

Kansallisen oikeudenmukaisuuden nimessä ei ole mitenkään väärin vaatia vakaviin tai muutoin huomattaviin lakiemme ja asetustemme vastaisiin rikoksiin ja rikkomuksiin syyllistyneitä muukalaisia karkoitettavaksi ja poistumaan kansamme keskuudesta. Myös elintasorikollisuuden ennaltaehkäisy on kansakuntamme kannalta hyvin tärkeää. Maahamme ei tulisi päästää ollenkaan vakavaan rikoskierteeseen joutuneita elintasorikollisia. Elintasorikolliset on kyettävä poistamaan kansamme keskuudesta jo täällä olleesaan ensimmäisen tuomionsa rikoksista saadessaan.


TYÖTÄ, RUOKAA, VAATTEITA, ASUNTOJA, TERVEYTTÄ, TOIMEENTULOA JA MUITA PERUSPALVELUJA OMALLE KANSALLE!

On suuri vääryys ja suoranainen rikos sinivalkoista kansaamme kohtaan, että oman kansamme hätä ja puute kasvaa koko ajan tasaisen tappavaan tahtiin. Oma hädänalainen ja syrjäytymisvaarassa oleva kansaosamme kärsii eniten yhteiskunnallisesta epäoikeudenmukaisuudestamme hallitsevan luokan harrastaessa läpinäkyvää ja härskiä rasismia omaa kansaamme kohtaan, maahantunkeutujien viedessä unohdetun kansamme työpaikat, asunnot, terveyskeskusresurssit, toimeentuloresurssit ja muut sosiaaliset auttamisresurssit aina ruokaa ja vaatteita myöten.


TERVE MAAHANMUUTTOKRITIIKKI SALLITTAVA!

Omaa kansaamme sortava, oman maan kansalaisiamme nälkään ja pakkaseen tappava, kulttuurimme totaaliseen murskaamiseen pyrkivä ja jopa kansamme lapsia raiskaava nykyinen maahanmuuttopolitiikka on saatava pikaisesti sekä lainsäädännön, että asetusten kautta, mutta ennenkaikkea myös päättäjien ja hallitsevan luokan asenteiden ja vääränlaisen mielipideilmapiirin voimakkaan muuttamisen, uudistamisen ja suoristamisen avulla, kääntymään omaa kansaamme rakastavaksi ja suojelevaksi sekä ennenkaikkea jo perustuslainkin hengessä oman kansamme oikeudet ja edut joka tilanteessa, aina ja kaikkialla, kaiken totuuden, rakkauden ja oikeudenmukaisuuden nimessä huomioonottavaksi. Jos hallitsevan luokan taholta maahanmuuttokriittinen keskustelu pyritään tässä maassa tukahduttamaan ja epärehellisin poliittisin keinoin ja suuren rahan avulla estämään tai hajoittamaan kaikki yhteiskuntaluokat kattavan maahanmuuttokriittisen rintaman syntyminen, on selvää, että itsensä suuresti petetyksi tuntevalle alempien yhteiskuntaluokkien kansanosalle ei tule jäämään muuta mahdollisuutta kuin nousta barrikadeille puolustamaan omaa olemassaoloaan ja elossapysymistään!

torstai 11. maaliskuuta 2010

KANSALLISMIELINEN KRISTILLISSOSIALISMI - MITÄ SE ON?




Kansallismielinen eli nationalistinen kristillissosialismi edustaa omaa sorrettua, alistettua ja poljettua kansaamme rakastavaa, suojelevaa ja puolustavaa, sosiaalisesti oikeudenmukaista, tervettä isänmaanrakkautta, joka pitää koossa sinivalkoista kansankokonaisuuttamme, murtaen yhteiskunnallisesti luokka- ja roturistiriidat.

Kansainvälisesti nykyaikainen kristillissosialismi eri muodoissaan, sisältäen myös kansallismielisen kristillissosialismin, perustuu hengellisiltä lähtökohdiltaan latinalaisessa Amerikassa 1960-luvulla syntyneeseen ns. Vapautuksen teologiaan ja myös sitä edeltäneisiin voimakkaasti sosiaalista ja kristillistä oikeudenmukaisuutta vaativiin hengellispoliittisiin aatesuuntauksiin, kuten esimerkiksi peronismiin. Vapautuksen teologiaa on monesti erheellisesti rinnastettu marxilaisuuteen mm. siksi, että köyhien asema siinä on keskeinen ja mm. marxilaista sosiologiaa käytetään siinä hyväksi yhteiskunnan analysoinnissa, mutta kannattaa muistaa, että niiden käyttö ei kuitenkaan vaikuta siihen, miten kristityt todellisuudessa uskostaan käsin ovat sitoutuneet vapautusprosessiin. Monet vapautuksen teologian käsitteet, joilla on marxilainen leima, eivät kuitenkaan ole lähtökohtaisesti marxilaisia vaan pohjautuvat muihin samankaltaisiin yhteiskuntateorioihin.

Marxilainen ateismi torjutaan yhtä lailla vapautuksen teologiassa kuin kaikissa kristillissosialisminkin suuntauksissa ilman muuta jyrkästi. Dogmaattista marxilaisuutta taas pidetään vahvasti köyhien vastaisena ideologiana, joka siten ei voi sopia kristillissosialismin luonteeseen. Marxilainen "luokkataistelun" käsite muuttuu vapautuksen teologiassa ja kristillissosialismissa oleellisesti, sillä "köyhien" käsite on siinä erilainen kuin "proletariaatti" marxilaisuudessa (työläisten luokka tietynlaisessa kapitalistisessa suhtautumisessa). Luokkaviha on täten lähtökohtaisestikin kristillissosialismille tuntematon käsite.

Uskon antamat arvot ovat vapautuksen teologiassa päämääriä ja ideologiat välineitä, jotka toimivat apuna niiden saavuttamisessa. Kaikki ideologiat eivät ole kuitenkaan hyväksyttäviä kristinuskon näkökulmasta: jos kapitalismi ymmärretään yksityisomaisuuden ja vapaan kilpailun asettamisena muita arvoja ylemmäksi ja sosialismi koko yhteiskunnasta huolehtimisena, on selvää, että sosialismin mielletään olevan lähempänä kristillisiä arvopäämääriä. Tällöin puhutaan yhteiskunnasta, joka takaa elämisen mahdollisuudet ja tasa-arvon perustuen voimakkaaseen sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Jonkinlaisesta sosialismista on selvästi kysymys, mutta mikään olemassa olevista yhteiskunnista ei tarjoa ohjeellista mallia ja todellisesta marxilaisuuteen samaistumisesta ei voida puhua mitenkään.

Koko maailmanlaajuisesti nationalistista kristillissosialismia tarkastellessani nousee esimerkillisesti esille etenkin Argentiinan entisen johtajan, kenraali Juan Perónin myötä siellä vallitsevaksi yhteiskuntajärjestelmäksi muotoutunut justicialismi (justicialismo), joka Perónin mukaan nimettiin peronismiksi. Peronismin lähtöajatuksena on voimakas yhteiskunnallinen, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja sitä pidetään myös erityisesti työväenaatteena. Perónin omat kannattajat tulivat alemmista yhteiskuntaluokista, kuten köyhistä, työväestöstä ja erityisesti "paidattomista" (Descamisados), joiden johtajaksi nousi Juan Perónin vaimo Eva "Evita" Perón. Peronismia on vaikea asettaa perinteiselle oikeisto-vasemmisto-akselille. Peronismia edustava Partido Justicialista kuuluu Amerikan kristillisdemokraattiseen järjestöön (Organización Demócrata Cristiana de América), mutta 2000-luvulla se on kulkenut vasemmistolaisempaa linjaa.

Aatehistoriallisesti peronismin juuret ajoittuvat 1930-luvulle, jolloin yritettiin kehittää vaihtoehtoisia aatejärjestelmiä epäonnistuneiksi katsotuille liberaalidemokratialle ja kapitalismille. Samoin yritettiin kehittää ei-sosialistinen ideologia, joka kuitenkin ajaisi yhteiskunnan vähäosaisten etuja. Tuon ajan aatteille oli myös yhteistä oman kansan elinvoimaisuuden parantamiseen tähtäävä nationalismi sekä ajatus voimakkaasta ja vahvasta hallinnosta, joka takaisi rauhan, järjestyksen ja kansakunnan yhtenäisyyden. Tämä suuntaus tunnetaan erityisesti talousajatustensa osalta ns. kolmantena tienä, joka ei ole kapitalistinen, muttei myöskään sosialistinen.

Kun minä puhun kansallismielisestä kristillissosialismista, tarkoitan sillä:

  • veteraanejamme, ja vapaan kansamme puolesta verensä luovuttaneiden esi-isiemme muistoa, kunnioittavaa isänmaallisuutta
  • maltillista nationalismia, joka asettuu perinteisen poliittisen oikeisto-vasemmisto -jaottelun yläpuolelle
  • tervehenkistä suomalaisen kansankokonaisuuden rakentamista ja suojelemista
  • suomalaiskansallisen kulttuurimme puolustamista ja vaalimista
  • totuudenmukaista populismia
  • voimakasta sosiaalista oikeudenmukaisuutta
  • kansamme hädänalaisten kansankerrosten auttamista
  • kaikkinaisen byrokratian, sekä virka- ja hallintokoneiston mielivallan vastustamista
  • median monopolirakenteista riippumatonta sananvapautta
  • tervettä arvokonservatiivisuutta pilaantuneiden liberaalien arvojen tilalle
  • talouspoliittisesti ns. kolmannen tien etsimistä
  • työläisten kannalta ympäristöstä, olosuhteista ja ajankohdasta riippuvaa syndikalismia ja korporatismia


Kansallismielinen kristillissosialismi tietysti pohjautuu arvomaailmaltaan länsimaiseen kristillisyyteen, jolle väärämielisen globalisaation ja maahanmuuton kautta maahamme rantautunut vallankumouksellinen islam ja sen harjoittajat edustavat täysin vierasta kulttuuria, ajattelutapaa, maailmankatsomusta ja uskontoa. Tässäkin valossa on ymmärrettävää, että nationalistiset kristillissosialistit suhtautuvat nykyisenkaltaiseen ja kansankokonaisuutemme kannalta tuhoisaan globalisaatioon ja sen tuomiin moninaisiin ongelmiin, kuten vieraiden kulttuurien invaasioon maahamme ja oman suomalais-kansallisen kulttuurimme, sekä mm. sen kristillisen arvomaailman hävittämiseen pyrkivään, hallitsemattomaan maahanmuuttoon kokonaisuudessaan terveen kriittisesti.

Kristillisen lähimmäisenrakkauden lähtökohdaltaan kansallismielinen kristillissosialismi voidaan samaistaa, tätä kuitenkaan turhaan liiemmälti sen enempää korostamatta, Uuden testamentin Apostolien tekojen toisen luvun neljään viimeisimpään jakeeseen, joissa kuvaillaan uskovaisten yhteisöllisyyteen ja yhteisomistukseen perustuvaa elämäntapaa (UT/ Apt. 2: 44 -47).

tiistai 9. maaliskuuta 2010

MINUN JA PERUSSUOMALAISTEN MERKITTÄVIÄ EROJA!




Olisin mielelläni kirjoittanut tämänkertaisen blogaukseni muotoon "Sinivalkoisten ja perussuomalaisten merkittäviä eroja", mutta koska en ole edes Sinivalkoisten jäsen virallisesti, en katso oikeudekseni puhua koko kansanliikkeen suulla, vaikka sekä minä, että yhtälailla Tekin varmasti ymmärrämme, että hyvinkin helposti yli 90% SKS:n jäsenistä, äänestäjistä, kannattajista ja muista tukijoista jahkailematta allekirjoittaa kaiken sen, mitä nyt lyhyesti ja ytimekkäästi esitän. Kaikesta huolimatta minä tuen ja kannatan Sinivalkoisia täydellisesti, tehden kansanliikkeellemme mm. pyyteetöntä vaalityötä aina, kun ehdin ja jaksan. Samoin Suomen vaalilain mukaisesti voin asettua SKS:n ehdokkaaksi eri vaaleissa.

Minut joskus harvakseltaan nykyisinkin erehdytään sekoittamaan, varsinkin niiden, jotka eivät kovin syvällisesti ole jaksaneet suomalaiseen politiikkaan perehtyä, toimesta perussuomalaisiin, vaikken heitä edusta edes maailmankatsomuksenikaan kannalta. Lisäksi koko perussuomalaisten toimintaan sisältyy sellaisia puutteellisia, sairaita ja terveen puoluepoliittisen kansanvallan ja demokraattisen sananvapauden kannalta tuhoisia ilmiöitä, jotka ovat Sinivalkoisille ajattelijoille täysin vieraita.

Sinivalkoiset ovat ennenkaikkea demokraattinen kansanliike, jossa toisinajattelu on sallittua. Olen itsekin muutamaan otteeseen sekä tässä blogissani, että muutenkin yleisesti esittänyt jonkin verran Sinivalkoisten yleislinjasta poikkeavia, mutta tietysti muutoin hyväksyttävissä olevia näkemyksiäni. Sinivalkoisessa kansanliikkeessä tomivien henkilöiden näkemykset ovat vapaita puoluevallan ohjauksesta ja velvollisuutenamme tässä suhteessa on ennenkaikkea toteuttaa rehellisesti ja lahjomattomasti äänestäjiemme rikkomaton tahto - jopa aina terveeseen kansalaistottelemattomuuteen asti, mutta kuitenkaan Suomen lakeja tai asetuksia unohtamatta. Sitävastoin en ole soinilaisen diktatuurin aikana vielä kertaakaan yleistä puolueen linjaa vastustavan tai siitä vähääkään poikkeavan toisinajattelun havainnut perussuomalaisten piirissä olleen sallittua ilman toisinajattelijoiden vakavia poliittisia selkäänpuukottamisia.

Myös täydellinen suoruus, ryhti, rehellisyys ja uskollisuus kannattajiamme ja äänestäjiämme kohtaan on yksi pääperiaatteitamme. Yksi Sinivalkoisten kirjoittamaton sääntö kuuluukin:" Me emme valehtele kansallemme koskaan". Uskallamme suoraselkäisesti ja ryhdikkäästi tuoda myös vaikeat ja kiperät asiat, sekä kiistattomat virheemmekin esille totuudenmukaisina tukijoillemme ja tarvittaessa vaikka koko kansallemmekin. Jos joskus joudumme sellaisten vakavien vaikeuksien eteen, että tunnemme oman voimattomuutemme, emme epäile arkailematta ja dynaamisesti pyytää terveen kansallisen yhteisvastuun hengessä apua meitä suuremmat auttamisresurssit tai toimintakapasiteetit omaavilta isänmaanystäviltä.

Perussuomalaisten yleinen linja ei välttämättä monestikaan ole selkeästi määriteltävissä, vaan se on ennenkaikkea populistisesti poliittisen tuuliviirin mukaisesti linjaansa muuttavan ja jopa "takkiaan kääntävän" Timo Soinin edustama hyvin epämääräinen kanta. Itse olen selkeästi isänmaallinen ja kansallismielinen sekä maahanmuuttokriittinen - ja uskallan sanoa sen ääneen. Lisäksi vastustan selkeästi mm. kansaamme alistavaa EU:ta, kulttuuriamme tuhoavaa Islamia ja sotilaallista puolueettomuuttamme uhkaavaa NATO:a. En kuitenkaan ole natsi, rasisti enkä edes äärioikeistolainenkaan ja tämänkin asian olen kyllä selkeästi tuonut ilmi toiminnassani ja mm. näissä blogikirjoituksissani. Ja tikulla silmään sitä, joka menneitä, nuoruuden hairahduksia kaivelee!

Olen monivaiheisen elämäni aikana karaistunut ja sivistynyt, mutten akateeminen, isänmaansuojelija ja tahdon edustaa suomalaisessa kansallismielisessä liikkeessä nimenomaan ei-akateemisia, tavallisia, kansan itsensä näköisiä, isänmaansuojelijoita ja taistelijoita. Kaikkein tärkeimmällä sijalla sydämessäni ovat kuitenkin yhteiskunnan taholta alistetut, unohdetut ja syrjäytetyt oman kansamme hädänalaiset kansankerrokset, joita esim. kaupungeissa edustavat sankat "lähiöiden armeijat". Perussuomalaiset maisterisjätkänsä johdolla sen sijaan etsivät puolueeseensa näkyville paikoille kuumeisesti kiiltokuvamaisia akateemisia ja pseudotieteellisiä viisastelijoita imagonsa parantamiseksi - ja laadusta tinkimättä, nimittäin kaikenmaailman homot, sivarit ja talous- ym. rikolliset kelpaavat soinilaisille!

Perussuomalaiset ovat Timo Soinin johdolla tuhonneet edeltäjänsä SMP:n ja sen karismaattisen johtajan ja unohdetun kansamme tinkimättömän puolustajan, ministeri Veikko Vennamon perinnön. Vaikka perussuomalaiset valehtelevat Brysselin kaljahanojen ääressä itsensä muodottomaksi paisuttaneen Timo Soinin johdolla kansallemme päin naamaa, vain Suomen Kansan Sinivalkoiset (SKS)- kansanliike on ainoa ja todellinen SMP:n ja Vennamon perinteen jatkaja sinivalkoisessa isänmaassamme. Ja tämä on totuus, joka ei pala tulessakaan!

Minulle hyvin tärkeä asia, eläinsuojelutyö, jota en hakemallakaan tahdo löytää PS:n periaateohjelmasta, nousee kansamme keskuudessa koko ajan yhä merkittävämpään yhteiskunnalliseen asemaan ja näinä päivinäkin se jo pyhittää SKS-kansanliikkeemme, esimerkiksi nousevan kansallisen nuorisomme silmissä kaikkien nykyajallemme tyypillisten sokaisevaan pyrkyryyteen ja uusröyhkeyteen turvautuvien puolueiden yläpuolelle. SKS-kansanliike tunnetaan sinivalkoisen kansamme keskuudessa ainoana poliittisena järjestönä, joka on todellakin aivan aidosti kiinnittänyt huomion ihmisen mielivaltaan rakasta luomakuntaamme kohtaan, ja jonka periaateohjelmaan on kirjattu eläinsuojelutyön tärkeys ja arvostaminen ja joka vielä tämän lisäksi vaatii eläinsuojelun etiikkaa pakolliseksi oppiaineeksi peruskouluun. Monet Sinivalkoisten jäsenistä ja kannattajista ovat ehkä arkipäivässä näkymättömiä, mutta ennenkaikkea aktiivisia, vapaaehtoisen eläinsuojelutyön tekijöitä.

Perussuomalaiset näyttävät myös unohtaneen, että Suomen lippussa ei turhaan ole logona sininen risti valkoisella pohjalla. Tälle lumen ja jään kansalle annettiin kristinusko Jumalan lahjana todellisuudessa jo paljon ennen ensimmäisiä "miekkalähetyksiä" 1100-luvulla. Se on annettu sinivalkoiselle kansallemme turvaksi ja oljenkorreksi ennenkaikkea kokiessamme vaikeita aikoja tai kansallisia vastoinkäymisiä. Ei sovi unohtaa kristillisyyden esoteerista merkitystä koko kansamme yhdistävänä ja kokoavana hengellisenä tekijänä, tässä yhteydessä ei missään nimessä ole merkityksetöntä se suuri ja laajamittainen rukoustoiminta, mitä taistelijoidemme ja koko kansamme puolesta kotirintamalla harjoitettiin niin sisällissodan kuin maailmansodankin aikana. Kristillisen maailmankatsomuksen arvopohja kuuluu erottamattomana osana suomalaiseen kansankokonaisuuteen.

Terve sielu viihtyy terveessä ruumiissa. Urheilun ja terveyden sekä niin fyysisenkin kuin henkisenkin hyvinvoinnin merkitys on tärkeällä sijalla Sinivalkoisten keskuudessa, vaikka sitä ei periaateohjelmassa mainitakaan. Esimerkiksi itse en ole koskaan tupakoinut ja pyrkinyt alkoholinkin käytössä kohtuuteen, sekä muutenkin olen läpi elämäni pyrkinyt ja pystynyt pitämäään hyvää huolta fyysisestä kunnostani. Tälläkin hetkellä treenaan puolimaratonia, treenit tosin ovat vielä hyvin alkuvaiheessaan. Niinikään puheenjohtajamme Olavi Mäenpää tunnetaan mm. pitkien matkojen (maratonien) juoksijana ja muustakin yleisurheilusta, sekä varmasti nyrkkeilyharrastuksestansa, ynnä nykyisistä tuomarin tehtävistään nyrkkeilyn parissa. Lisäksi puheenjohtajallamme on kunnallisia ja muita luottamustoimia urheiluun liittyen.

Toisin kuin perussuomalaiset, Sinivalkoiset arvostavat jokaisen terveen Suomen miehen omien kansalaisvelvollisuuksiensa suorittamista ja yksi tärkeimmistä on tietysti armeija. Itsekin suoritin varusmiespalvelukseni Oulun Hiukkavaarassa 1989, enkä voi edes sietää niitä nykyisen pullamössösukupolven edustajia, jotka keinoja kaihtamatta laistavat kansalaisvelvollisuudestaan. Mielestäni jokainen terve sinivalkoinen suomalainen mies käy armeijan kunniallisesti, koska katson sen olevan myös kokonaisvaltaisesti yksi tärkeä osa isänmaamme, kansakuntamme ja koko sinivalkoisen kansankokonaisuutemme suojelemisessa ja puolustamisessa muukalaisten ja vieraiden kulttuurien maahamme kohdistamaa invaasiota vastaan. Kansamme vapauden ja oman kulttuurimme sekä sinivalkoisen identiteettimme puolustamisen ja suojelemisen me olemme jo henkisesti velkaa tuleville sukupolvillemme, kansamme lapsille, halutessamme taata heille turvallisen ja terveen yhteiskuntakehityksen, sekä ennenkaikkea menneille sukupolville, jotka luovuttivat sinivalkoisen kansamme puolesta, ei enempää eikä vähempää, kuin verensä!

Sinivalkoisten yleisohjelma täällä:

http://www.kolumbus.fi/sinivalkoiset/periaatteet.htm