Blogeissani välitän sinivalkoisella totuuslinjalla vääristelemätöntä tietoa unohdetulle Kansallemme maailmankatsomuksestani sekä vanhojen puolueinstituutioiden ja valtamedian muokkaamista tai hiljentämistä poliittisista uutisaiheista. Tässä blogissa ovat arkistoituina kaikki blogspotissa "Emme voi enää vaieta!"-pääblogissani (http://komentaja.blogspot.com/) julkaisemani kirjoitukset alkaen syksystä 2007 aina tähän asti. Huomioikaa ajan myötä mahdollisesti muuttuneet yhteys- ym. tiedot!
Esitän nyt omia eksplisiittisiä mielipiteitäni, mutta kuten tunnettua myös "toisinajattelu" on SKS-kansanliikkeessä sallittua!
Minä en nimittäin vihaa ketään, en yksinkertaisesti voi vihata; toisaalta se johtuu luonteestani ja toisaalta hengellisestä vapaasta vakaumuksestani. Myöskään tervehenkisesti isänmaataan rakastavan henkilön ei tarvitse, eikä edes saa, vihata ketään tai mitään.
Aidossa ja rehellisessä rakkaudessa ei ole vihaa; terveessä isänmaanrakkaudessa ei ole vihaa. Rakkaus voittaa vihan. Isänmaanrakkaus murskaa yhteiskunnallisen vihan. Kaksi merkittävintä yhteiskuntapoliittista vihan ilmenemismuotoa ovat aina viime vuosisadan puolelta asti olleet yhteiskunnallinen luokkaviha ja rotuviha. Yhteiskuntapoliittinen luokkaviha ja rotuviha eivät kuulu terveeseen isänmaallisuuteen.
Terve isänmaallisuus velvoittaa muodostamaan toimivan ja oikeudenmukaisen kansankokonaisuuden, jossa yhteiskuntaluokat, kulttuurit ja rodut on valjastettu palvelemaan kokonaisuutta totuuden, rakkauden ja oikeudenmukaisuuden hengessä. Rasismi siinä muodossa, kun sanan olemme nykypäivinä tottuneet ymmärtämään, ei palvele kansankokonaisuutta ja rakkauden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Kun vielä asetetaan raamatun valossa kyseenalaiseksi kysymys, kuinka nationalisti voi olla uskovainen, niin vastaus on eksplisiittisen yksinkertainen, rakkaus ei voi olla synti ja isänmaanrakkaus on suorastaan Jumalan tahto!
Yhteiskuntapoliittinen tasa-arvo -ilman marxilaista hapatusta- tähtää muodostamaan luokattoman yhteiskunnan, täysin ilman luokkarajoja. Raja-aidat kaatuvat, kun kansa yhdistyy taistelemaan kokonaisvaltaisesti yhtenäisenä rintamana toimivan, terveen ja oikeudenmukaisen kansankokonaisuuden puolesta.
Olisi sangen kaunista, jaloa ja puhdasta, jos samanlainen tasa-arvo poistaisi myös roturistiriidat, mutta se on valitettavasti mahdottomuus aikamme yhteiskunnassa. Rasismi ei voi poistua tasa-arvolla ja väkinäisellä tasapäistämisellä johtuen eri ihmisrotujen ja niiden muodostamien tai niihin joko suoraan tai epäsuorasti liittyvien kulttuurien henkisen kehityksen ja kulttuuritaustan suurista ja suorastaan valtavista eroavaisuuksista. Esimerkiksi islam -tietysti sen lisäksi, että on uskonto- edustaa hyvin yhteensopimatonta kulttuuria relaatiossa esim. pohjoismaiseen demokratiaamme tai länsimaiseen kulttuuriin ylipäätään.
Rasismi poistuu vasta koko kansankokonaisuutta palvelevan terveen yhteiskuntasopimuksen kautta. Tällöin määritellään tarkasti ja selkeästi jokaisen eri rodun ja siihen liittyvän kulttuurin yhteiskuntapoliittinen asema, järjestys ja paikka rodun/kulttuurin oman itseisarvon ja toisaalta luonnon lakien ja henkisen kehitysasteen mukaisesti.
Ja tämä ei ole vihaa, vaan rakkautta, todellista isänmaanrakkautta. Terve isänmaanrakkaus murskaa yhteiskunnallisen luokkavihan ja rasismin!
- Otsikkoa klikkaamalla pääset lukemaan koko TS:n tämänpäiväisen uutisen!
- Oma lisäys otsikkooni voisi kuulua aivan hyvin: "-Mutta me emme antaudu, ennen kuin viimeinen naula on naulattu arkkuumme!"
Kansallisena veteraanipäivänä 27.04.2008 Soinilaisten halveksima puheenjohtajamme Olavi Mäenpää pyydettiin juhlapuhujaksi Kansallisen veteraanipäivän alueelliseen juhlatilaisuuteen Askaisten Mannerheim-ristin ritarien ritaripuistossa! (TS:n muokattu kuva puheenjohtajastamme oli niin ala-arvoinen, etten viitsinyt sitä tähän laittaa)
En olisi kyllä ikinä uskonut, että Hans Huttusen tekaisema tutkintapyyntö SKS-kansanliikkeestämme ja puheenjohtajastamme Olavi Mäenpäästä olisi milloinkaan todellisuudessa johtanut minkäänlaiseen esitutkintaan! Mutta ihmeiden aika ei näköjään ole ohitse! Minun oli pakko käydä tarkistamassa asiantila tänään heti TS:n verkkosivulta, kun sain tietää uutisesta. Ja pitihän asia ottaa tietysti esille keskustelupalstoillakin ja mm. facebook-profiilissani.
Syyttäjä on nyt kuitenkin onneksi ja veronmaksajien varojen säästämiseksi päättänyt lopettaa esitutkinnan! Asiasta kirjoittaa tänään mm. Jari Heino Turun Sanomissa.
Kihlakunnansyyttäjä Carita Lindfors on tehnyt päätöksen, jonka mukaan Turun kaupunginvaltuutettu Olavi Mäenpäätä (sks) koskeva esitutkinta lopetetaan. Jupakan lähtökohtana olivat Mäenpään entisen puoluetoverin Hans Huttusen väitteet sinivalkoisten kannattajakorttien väärentämisestä.
Lindfors on ratkaissut asian tutkinnanjohtajana toimineen Varsinais-Suomen poliisilaitoksen ylikonstaapelin Markku Kukon esityksestä.
– Tutkinnat jatkamisesta aiheutuvat kustannukset olisivat selvässä epäsuhteessa tutkittavana olevan asian laatuun ja siitä mahdollisesti odotettavaan seuraamukseen. Tärkeä yksityinen tai yleinen etu ei vaadi esitutkinnan jatkamista, joten esitutkinta lopetetaan, päätöksessä sanotaan.
Mäenpää sanoo harkitsevansa nyt toimia sekä Huttusta että jupakasta uutisia julkaisseita tiedotusvälineitä kohtaan.
– Sekä Suomen kansan sinivalkoisten (Sks) että minun toimintani on asetettu kyseenalaiseen valoon, hän kommentoi.
Valtuutettu korostaa, että poliisi ei missään vaiheessa edes kuulustellut häntä. Hän tosin lähetti oma-aloitteisesti poliisille vastineen asiasta ilmestyneiden lehtijuttujen jälkeen.
Unohdetun kansan slangilla otsikkoon heitetty ilmaus on aiheellinen, kun nyt on paljastunut niinkin vakava asia kuin viranomaisten välinpitämättömästi virheellinen tuomion täytäntöönpano Seppo Lehdon ja Olli Heikkilän asiassa 30.05.2009.
Ja virheellinen täytäntöönpano ei koske tietystikään tekijää Seppo Lehtoa, vaan hänen saastablogikirjoituksien kohteeksi itsekin joutunutta, asiaan muuten täysin osatonta, puheenjohtajaamme Olavi Mäenpäätä.
Olen käsitellyt asiaa mm. facebookissa profiilissani ja myös ryhmässämme otamme sen esille, mutta koko viranomaisten törkeys käy hyvin ilmi tästä puheenjohtajamme Olavi Mäenpään tekemästä valituksesta valtakunnansyyttäjänvirastolle:
Virastonne toimesta ajettiin syytettä Tampereen käräjäoikeudessa Seppo Lehtoa ja Olli Heikkilää vastaan mm. useista törkeistä kunnianloukkauksista. Virastostanne syytettä ajoi Mika Illman. Asianomistajina jutussa olivat mm. kansanedustajat Minna Sirniö ja Oras Tynkkynen, käräjätuomari Anja Aulomaa, syyttäjät Jouko Nurminen ja Ulf Reimers.
Käräjäoikeus tuomitsikin 30.5.2006 Lehdon ja Heikkilän vankeusrangaistuksiin. Lehdon ehdottomaan ja Heikkilän ehdolliseen. Turun hovioikeus pysytti 26.6.2009 antamallaan päätöksellä Tampereen käräjäoikeuden tuomion voimassa. Oikeuden päätöksessä määrättiin erinäisistä seuraamuksista, kuten mm. eräiden syylllisten laatimien internet-blogien hävittämisestä. (ks. kuva1, kuva2 ja kuva3)
Nyt on käynyt ilmi, että jostain käsittämättömästä syystä oikeuden määräämien hävitettävien blogien listassa on myöskin allekirjoittaneen ylläpitämä henkilökohtainen blogini: http://olavimaenpaa.blogspot.com jolla ei ole koskaan ollut mitään tekemistä Seppo Lehdon tai Olli Heikkilän oikeusjutun kanssa.
Kyseisen henkilökohtaisen blogini poistamisen havaitsin viime viikolla. Asiaa selviteltyäni, palvelun tarjoaja ilmoitti poistamisen syyksi oikeuden määräyksen. Käsittääkseni hävitettäväksi olisi kuulunut määrätä nimissäni väärennetyt blogit mm: http//olavi-maenpaa-turku.blogsbot.com Kyseisessä nimissäni väärennetyssä blogissa ilmenee paljon Lehdon ja Heikkilän oikeudenkäynnissä käsiteltyjä asioita. Tässä blogissa - kuvamanipulaation avulla - minut on asetettu uhkaamaan pistoolilla kansanedustaja Minna Sirniötä päähän!
Henkilökohtaisen blogini poistamisesta koituu minulle erittäin paljon vahinkoa. Kaikki blogiini kirjoittamani kirjoitukset ja niihin tulleet vastaukset sekä kuvat ja niihin liittyvä muu aineisto ovat hävinneet. Ainoastaan kirjoitukseni 4.6.2009 löytyi hakukoneen välimuistista. Jo yksistään tästä kirjoituksesta jokainen tervejärkinen voi tehdä johtopäätöksen, että blogini ei liity mitenkään ko. oikeusjuttuun.
Koska henkilökohtaisen internet-blogini hävittäminen on johtunut yksinomaan viranomaisten (poliisi, valtakunnan syyttäjä, käräjä – ja hovioikeus) virheestä, vaadinkin valtakunnan syyttäjän virastoa ryhtymään viipymättä toimenpiteisiin, joilla Turun hovioikeuden päätös puretaan siltä osin, kun päätöksessä määrättiin henkilökohtaisen internet-blogini suljettavaksi. Erehdyksestä on valtakunnan syyttäjän viraston ilmoitettava myöskin viipymättä blogini sulkeneelle palvelun tarjoajalle.
On uskomatonta välinpitämättömyyttä mainittujen viranomaisten taholta, kun kyseinen on päässyt tapahtumaan. Mitään muuta syytä sille en löydä, kuin sen, ettei poliisi, syyttäjä tai tuomioistuimet ole vaivautuneet missään vaiheessa edes tutustumaan hävitettäväksi määrättyihin internet-blogeihin. Ainakin minun blogini kohdalla erehdys olisi ollut käsittääkseni pakko huomata.
Siis todellakin uskomatonta ammattitaidottomuutta Suomen oikeusjärjestelmän piiriin kuuluvilta viranomaisilta! Tässä vielä SKS-kansanliikkeemme puheenjohtajan Olavi Mäenpään UUSI henkilökohtainen blogi:
Koko aamupäivän on radiouutisissa toistettu tänään, kuinka toistaiseksi tuntematon taho, ja sellaiseksi melko varmasti jääväkin, on pyytänyt selvittämään Varsinais-Suomen poliisilaitosta, liittyykö SKS-kansanliikkeemme jo yli vuodentakaisten puoluehakemuksen epäselvyyksiin rikosta. Rikosylikonstaapeli Markku Kukko vahvistaa, että poliisi selvittää asiaa. Esitutkintaa ei ole ainakaan vielä aloitettu.
Yhdistyksemme lähetti viimevuotisten kuntavaalien alla 18. heinäkuuta oikeusministeriölle uuden hakemuksen puolueeksi rekisteröitymistä varten. Liitteenä oli yli 5 000 kannattajakorttia, jotka ovat edellytys puolueeksi pääsemiselle.
Oikeusministeriö ei kuitenkaan kelpuuttanut kortteja. Ministeriö ehti tarkistaa 600 kortin tiedot, joista 225:stä eli yli kolmanneksesta paljastui epäselvyyksiä. Tämä sai vaalijohtaja Arto Jääskeläisen mielikuvituksen lentämään ja epäilemaan, että kortteihin olisi saatettu kirjata tietoja ihmisistä, joita ei ole olemassakaan.
Tämänpäiväinen Hesari kirjoittaa aiheesta. Hesarin uutisen mukaan yhdistyksen puheenjohtaja Olavi Mäenpää myöntää, että kannattajakorttien joukossa on toki saattanut olla näinkin suuressa otoksessa, siis yli 5000 korttia, keksittyjä henkilöitä. Yhdistyksemme ei kuitenkaan missään tapauksessa itse ole täyttänyt kortteja väärillä tiedoilla. Käytettävissä olleilla resursseillakaan kaikkien korttien pikkutarkka läpikäyminen olisi ollut lähinnä hulluutta.
"Totta kai epäilin itsekin osaa korteista, mutta kaikkien tietojen tarkistaminen on ihan mahdotonta", Mäenpää sanoo.
Yhdistys keräsi kannattajia paitsi kaduilla ja toreilla myös nettilomakkeen avulla. Kuka tahansa saattoi tulostaa kannattajakortin netistä ja lähettää sen täytettynä yhdistykselle.
Mäenpää epäilee, että jotkut tahot saattoivat haluta pilata tahallaan yhdistyksen pyrkimykset väärien kannattajatietojen avulla.
"Varsinkin perussuomalaisten piirissä oli kampanja, että sabotoidaan Mäenpään puoluehanke", Mäenpää muistuttaa.
Hänen mukaansa korteissa saattoi olla epäselvyyksiä myös muista syistä.
"Jos kannattajakortin allekirjoittaa ulkona ja sitten tipahtaa lumihiutale, niin muste voi levitä", hän huomauttaa.
Mäenpään mukaan yhdistys on tuhonnut alkuperäiset kannattajakortit. Ministeriöllä ja poliisilla on kuitenkin hallussaan jäljennöksiä niistä.
Kun ajatellaan sitä, että mahdollinen rikos, kannattajakorttien väärentäminen, on tapahtunut reilusti yli vuosi sitten, on tämän sinänsä mitättömän uutisen julkaisuajankohta mielenkiintoinen ja siinä samalla uutinen itsessäänkiin kasvattaa omaa merkitysarvoaan.
Eipä juuri parempaa ajankohtaa tuntemattoman tahon tekemälle esitutkintapyynnölle olisi voinut sekavissa toiveunissaankaan esimerkiksi päällikkö Juha Mäki-Ketelältä loppuunkäytetyn Ladan aikoinaan ostanut perussuomalainenkaan kuvitella, kuin juuri tämän ajankohdan! Vain pari päivää sitten päällikkö Mäki-Ketelä ilmoitti alkavansa yhdistyksensä kanssa kerätä kannattajakortteja puolueen rekisteröimistä varten!
Aikoinaan oikeusministeriö päätti Tuija Brax:in (vihr.) johdolla, että Suomessa ei SKS, eikä mikään muukaan poliittinen puolue, joka on omiaan jo pelkällä kuvitellulla olemassa olollaan vaikeuttamaan Suomen asemaa kansainvälisten ihmisoikeusyhteisöiden sekä EU:n edessä, saa tulla hänen valtakaudellaan, oikeusministerinä ollessaan, missään tapauksessa virallisesti rekisteröidyksi. Ja linja tuntuu pitävän.
Monet puolueet on minunkin elinaikanani Suomessa perustettu korttikampanjan avulla, eikä vielä kertaakaan yksiäkään planketteja ole käyty läpi suurennuslasin ja seulan kanssa. Lähinnä oikeusministeriö on keskittynyt laskemaan, että kortteja on todellakin yli vaaditun määrän. Tämä on ollut maan tapa.
Mutta nyt otteet ovat muuttuneet. Ja oikeusministeriö on siitä signaalinsa koko kansalle antanut, ensimmäisen kerran vuosi sitten SKS:n kannattajakortteja jätettäessä ja nyt tietysti vielä toisen kerran, kun uusi päällikkö Mäki-Ketelän ja hänen kannatajiensa organisoima puoluehanke uhkaa oikeusministeriön puhtaanapitokampanjaa.
Lisäksi saamme vain arvailla myöskin sen turhan ja aiheettoman pelonväristyksen määrää, joka tällaisella oikeusministeriön nostattamalla kohulla ja vielä mahdollisella esitutkinnalla, joko tahtomattaaan tai pahimmassa tapauksessa jopa oikeusministeriön suunnitelmien mukaisesti, aiheutetaan rehellisille ja suoraselkäisille SKS:n kannattajille ja tukijoille, jotka vilpittömin mielin ovat kantaneet kortensa kekoon ja allekirjoittaneet SKS:n kannattajakortin.
En voi tässä yhteydessä kuin toistaa viimesyksyiset sanani ja todeta sen tosiasian, että vielä toistaiseksi Suomen oikeusjärjestelmä on ollut pettämätön ja syyttömiä ei ole vielä koskaan tällaisissakaan tapauksissa todettu ilman todisteita syyllisiksi. Ja tähän oikeusjärjestelmään meidän on edelleen luottaminen, niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä.
Suomen Kansan Sinivalkoiset (SKS) - kansanliikkeellä on vajaan vuoden verran ollut oma tukiryhmä internetpalvelussa facebook. Tukiryhmän ylläpitoon on myös alusta asti kuulunut, tällä hetkellä vielä kuitenkin varsin vähän huomiota saanut, sinivalkoinen keskustelupalsta. Keskustelupalsta on tietysti muodostettu kansan syvien rivien tarpeesta ja sille on ollut aivan selkeä sosiaalinen tilaus.
Tämän tarpeen ovat luoneet nykyisten käytettävissä olevien keskustelupalstojen asenteellinen politisoituminen ja uudelleenjärjestäytyminen tiettyjen pienten kansallismielisten ryhmittymien ja etupiirien akateemiseksi temmellyskentäksi. Tällaisesta tilannekehityksestä ovat kärsineet ja kärsivät yhä ennenkaikkea ei-akateemiset ja ns. tavallisen kaduntallaajan retoriikkaa käyttävät kynäniekat. Heidän käyttämänsä unohdetun kansan slangi ei sen enemmän kieliopiltaan kuin sanastoltakaan muistuta akateemisissa "teekerhoissa" käytettävää tai suositeltua tyylisuuntaa.
Olette varmasti huomanneet, että kansallismielisellä keskustelupalstalla (network54) keskustelu on melko rajoitettua ja moni tuttavani onkin saanut sieltä bannit. Myöskin ns. Homma^^^-foorumi koostuu pääasiassa akateemisista keskustelijoista ja keskustelu sielläkin on rajoitettua. Suomi24:llä puolestaan ei ole SKS:lle omaa osiota keskustelupalstoilla ollenkaan, vaikka mm. kommunisteille, Köyhien Asialla-puolueelle ja itsenäisyyspuolueelle sellainen on. Itse ainakin olen jonkin verran kirjoitellut isänmaallisuus-palstalle, mutta tuota palstaa ei ylläpito oikein kykene kontrolloimaan, joten siellä "roiskuu, kun rapataan" ja koska sinne voi nimettömänä kirjoittaa, mitä haluaa, on jälkikin sen mukaista. Muutamia oikeudenkäynteihin johtaneita kunnianloukkaustapauksiakin on vuosien varrella kehkeytynyt.
Uuden keskustelupalstamme perusrakenteen toivon muodostuvan tavallisista ei-akateemisista nationalisteista, kadunmiehistä ja -naisista. Myös kielenkäyttö saa olla sen mukaista, ns. unohdetun kansan slangia, johon kuuluvat mm. sellaiset ilmaisut kuin vittu, perkele ja saatana. Kyllä tietysti virkakieltä ja sivistyssanojakin voi ja saa käyttää.
SKS-kansanliikkeen kannatuspohja on pitkälti, aivan samalla tavalla kuin perinteisen työväenliikkeen ja vasemmistonkin, ei-akateemisissa keskiluokkaisten ja sitä alempien perinteisten yhteiskuntaluokkien väestössä. Joten ymmärrettävästi selkeästi suurin osa unohdetun kansan slangin käyttäjistä löytyy SKS:n jäsenistöstä ja kannattajista ym. tukijoista. Tässä valossa onkin ymmärrettävää, että uusi keskustelupalsta toimii oivana avautumiskeinona ennenkaikkea tavalliselle SKS:n kannattajalle, mutta tietysti toki myös muillekin kirjoittajille ja vielä aivan erityisesti esimerkiksi sellaisille, jotka käyttämänsä retoriikan vuoksi aikojen saatossa on suorastaan heitetty ulos, bannattu, joltakin toiselta kansallismieliseltä keskustelupalstalta.
Hyvä on kuitenkin muistaa ikiaikainen totuus, jonka mukaan politiikassakin aina se, joka kykenee puhumaan kansalle kansan itsensä kielellä, saavuttaa myös kansan sielut ja sydämet ja sen vankkumattoman suosion.
Toivon uuden sinivalkoisen keskustelupalstamme kehittyvän kaikesta edellä olevasta huolimatta mahdollisimman laaja-alaiseksi, mutta myös ennenkaikkea säilyvän Suomen ei-akateemisten nationalistien ja isänmaansuojelijoiden kokoavana keskustelupalstana.
Sinivalkoinen vapaus ei ole mikään relevantti olemassa oleva agenda, vaan se on ihanteellinen tavoite ja päämäärä, johon päästään kovalla työllä ja taistelulla, jopa tarvittavia uhrauksia tehden ja taistelussa tappioita kärsien. Siksi hallittu fanaattisuuskin on tarpeen, jotta vihollinen on lopulta ymmärtävä, että meitä ei voi murskata kuin marssimalla kuolleitten ruumiittemme ylitse!
SINIVALKOINEN SUOMI ON:
1. Vapaa kaikkinaisesta EU:n riistovallasta, sekä EU:n aiheuttamista niin välittömistä kuin välillisistäkin, kansantalouttamme vakavasti vahingoittavista, talouspoliittisista velvoitteista.
2. Vapaa Islamin orjuudesta ja rikoksista, sekä rikosten keskiaikaisista tuomioista (kunniamurhat,lapsiavioliitot,halal-teurastus,kivitystuomiot jne.)
3. Vapaa hallitsemattoman globalisaation aiheuttamista ongelmista (vieraiden kulttuurien invaasio, rasismi, kansainvälinen rikollisuus, oman köyhälistömme sortaminen)
4. Vapaa kunnioittamaan isänmaamme marttyyreja, jotka lunastivat kansamme itsenäisyyden verellä, sekä kansallisen yhteisvastuun hengessä tukemaan yhä elossa olevia veteraanejamme ja heidän lähiomaisiaan.
5. Vapaa keinotekoisesta luokkavihasta.
6. Vapaa mielipide- ja mediakontrollista, sekä sanan ja mielipiteen ilmaisemisen oikeuden rajoittamisesta tai tukahduttamisesta.
7. Vapaa luonnonraiskauksesta ja eläinrääkkäyksestä.
8. Vapaa rahanvallasta, velkavankeudesta ja riistokapitalismista.
9. Vapaa sotilasliittoutumista (NATO).
10. Vapaa korruptiosta, byrokratiasta sekä kaikkinaisesta hallinto- ja virkakoneiston sekä oligarkisten monopolien, konsernien, kartellien ja muiden auktoriteettien mielivallasta ja väärinkäytöksistä.
SINIVALKOINEN ISÄNMAA KUTSUU SINUA TERVEESEEN TAISTELUUN KANSAMME PELASTAMISEKSI:
SKS-kansanliikkeemme puheenjohtaja Olavi Mäenpää tuomittiin Helsingin käräjäoikeudessa eilen 17.03.-09 sakkoihin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan (RL 11:8). Käräjäoikeus langetti puheenjohtajallemme 50 kpl. päiväsakkoja, joka tässä tapauksessa merkitsee rahassa n. 600 euroa.
Tässä puheenjohtajamme oma rehellinen näkemys asiasta (lainaus hänen blogistaan):
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Vaikka valtakunnansyyttäjä Kalske ja kiihoittamisjuttuni alullepanija Mikko Puumalainen saivat arvattavasti tämänpäiväisestä Helsingin käräjäoikeuden langettavasta tuomiostani erektion, ei heidän pidä luulla, että orgasmi olisi vielä lähelläkään. Suuri enemmistö suomalaisista ei nimittäin heidän kiihoittumistaan hyväksy. Tulenkin valittamaan tuomiosta hovioikeuteen, jossa luonnollisesti vaadin suullista käsittelyä.
Valitettavasti Suomi on hiljaa luisunut tilanteeseen, ettei ennen ylpeilyn aiheena olleesta sananvapaudesta ole rippeitäkään jäljellä. Ei ole kaukana hetki, kun joudumme teippaamaan yöksi suumme kiinni, jottei unissa puhuisi totuuksia esim. rikoksiin syyllistyneistä maahanmuuttajista. Aviopuoliso voi nimittäin sinut ilmiantaa ja tuomio tulee - takuuvarmasti! Suun teippaaminenkaan ei kohta riitä, sillä pian olemme niin syvällä humanismin suossa, että pelkkä ajatuskin riittää tuomitsemiseen. Rikoslain "kiihottamispykälä" antaa siihen jo mahdollisuuden.
Toivoisinkin jonkun oikeusoppineen tutkivan ja antavan syvällisen analyysin, kuinka on mahdollista, että syyttäjät johtavat näissä kiihoitusoikeudenkäynneissä 100 - 0?
Jäämme odottamaan seuraavana Halla-Ahon vuorenvarmasti saamaa syytettä ja tuomiota. Vaikka en kovin suurta arvoa hänelle annakaan, niin siitä huolimatta käy hieman häntä sääliksi. Totuuksien politiikka on kovaa leikkiä. Jo nyt on ollut merkkejä ettei Halla-Ahon kantti kauan kestä.
EU-ehdokkuuden löysässä hirressä roikkuminenkin on taatusti häntä osaltaan syönyt. Lasten leikkiä oli ajat, jolloin hän sivuillaan kehotti turkulaisia olemaan antamatta minulle ääntään vaaleissa. Tai, kun hän puhelimessa lyömämme "kättäpäälle" sopimuksen jälkeenkin jatkoi edelleen tekaistujen "kolehtijuttujensa" kirjoittelua. Sen verran hänestä sentään löytyi miestä, että maksoi reilusti häviämänsä 10 euron vedon.
Arvoisat lukijat! Älkää missään nimessä sekoittako allekirjoittanutta perussuomalaisiin. Perussuomalaiset - Timo Soinin johdolla - yrittävät harhauttaa Teitä teeskennellyllä isänmaallisuudellaan. Todellisuudessa heillä ei ole tiukan paikan tullen rohkeutta puolustaa suomalaisuutta. Heistä esimerkkinä olkoon Turun kaupunginvaltuutettu Maria Lohela. Hänellä ei ole ollut rohkeutta nostaa esille harjoitettavan maahanmuuttajapolitiikan epäkohtia, vaikka mahdollisuuksia pidetyissä kokouksissa olisi ollut. Viimeisessäkin kokouksessa jäin mielipiteineni yksin. Ainoassa koko kevään aikana käyttämässään 2-3 min. puheenvuorossa hän yritti selittää jotain Itämeren suojelusta.
Olavi Mäenpää
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Kehotan kaikkia oikeudenmukaisuuden, totuuden ja isänmaanrakkauden puolesta taistelevia lukijoitani tutustumaan asiaan kokonaisuudessaan puheenjohtaja Mäenpään omassa blogissa, jonne pääset alla olevasta linkistä:
SKS-kansanliikkeemme puheenjohtaja Olavi Mäenpää on saattanut tietooni seuraavan vastineen / kannanoton Kalevassa 06.01.2009 julkaistuun uutiseen "Uusnatsihenkinen liike alkoi Oulusta", joka on luettavissa tästä linkistä:
Julkaisen tämän vastineen tässä blogissanikin siltä varalta, että pelkurimaisuudestaan tuntemani Kaleva ei sitä hyvien journalististen tapojen ja jopa asetusten ja lakien vastaisesti jostain syystä tee - eihän Kaleva julkaissut nettiversiossaan tähän uutiseen liittyvään julkiseen keskusteluun kirjoittamaani kahta aivan asiallista kommenttianikaan, joissa niissäkin ehdin jo tuoda esille V-P. Kortelaisen pettävän valheellisuuden.
Pj. Olavi Mäenpään vastine / kannanotto:
Lehtenne Plus-liitteessä käsiteltiin 6.1.2009 laajasti uusnatsihenkisen liikkeen alkua Oulusta. Artikkelissa mainittiin Veli-Pekka Kortelaisen suulla myöskin allekirjoittaneen johtama Suomen Kansan Sinivalkoiset. Hänen lausumastaan johtuen pyydän, että julkaisisitte seuraavan vastineen / kannanoton!
Kortelaisen hätävarjelun liioittelu!
Kaleva-Plus käsitteli (6.1.09) totuudenmukaisen ansiokkaasti Uusnatsihenkisen liikkeen alkua Oulusta. Erityisesti artikkeli kulminoitui oululaiseen Henrik Holappaan ja hänen kansallissosialistiseen internet-sivustoonsa.
Artikkelissa haastateltu perussuomalaisten Oulun puheenjohtaja Veli-Pekka Kortelainen yrittää sysätä johtamansa järjestön "natsihenkistä" viittaa järjestömme harteille lausumalla: "viime vuosina äärimielisemmät henkilöt ovat hakeutuneet muualle, kuten Suomen Kansan Sinivalkoiset".
Herra Holappaa emme tunne kuin siitä, että hän tiedusteli alkuvuodesta 2005 mahdollisuutta liittyä järjestöömme. Selvitimme hänen taustansa, jonka jälkeen ilmoitimme hänelle kohteliaasti: Kiitos ei! Sittemmin kuulimme hänen löytäneen poliittisen kodin perussuomalaisista, jossa hänet nähtävästi otettiin, juuri Kortelaisen toimesta, avosylin vastaan.
Muutoinkin Kortelaisen kannanotto oli täysin epäasiallinen - suorastaan valheellinen - sillä järjestöömme ei ole siirtynyt eikä muutoinkaan kuulu, Holapan kaltaisia "höyrypäitä". Mitä yleisesti tulee Kortelaisen lausumaan ihmettelemme suuresti, kuinka Kortelaisen kaltainen perussuomalaisten enemmistö on viime vuosina kiihkeästi liputtaneet erään tunnetun edesmenneen "taidemaalarin" aatteiden nimeen, mutta syksyn kunnallisvaalien jälkeen he ovat yht`äkkiä kiistäneetkin kaiken? Tästä oli hyvä esimerkki Kortelaisen hätävarjelun liioitteluksi tulkittava lausunto!
Kortelainen ja Perussuomalaiset siivotkoon itse aatteellisen pesänsä, koska ovat sen itse sotkeneetkin. Turha yrittää sysätä vastuuta muille. Ja totta vieköön, kyllä siinä pesässä siivousta riittää! Saattaa katketa poliittisesta harjasta varsikin kesken kaiken!
Tänään 25.12. on kautta kristikunnan Vapahtajamme, Herramme, Jumalan ainokaisen Pojan, Jeesuksen Kristuksen Syntymäjuhla. Sitä on vaikea jäädä huomaamatta pohjoismaisessa kristityssä kulttuurissamme meillä täällä Suomessa. Näin on ollut vuosisatoja. Me kaikki kuitenkin tiedämme, ymmärrämme ja käsitämme, että näin ei välttämättä tule olemaan tulevien vuosikymmenten päästä, monikulttuurisuuden yhden kavalimman syövän, islamilaisuuden, kalvaessa raivokkaasti hengellisenkin kulttuurimme peruspilareita.
Kannattaa muistaa, että jos täydessä ymmärryksessä vapaaehtoisesti sanomme irti yhteistyösopimuksemme Herramme Jeesuksen kanssa, ei hänelläkään ole mitään velvoitteita meitä kohtaan. Siitä huolimatta olen vankkumattomasti valmis uskomaan, että kaikkivaltias Jumala kaikesta huolimatta, meidän tehtyämme vakavaakin syntiä ja luodessamme katseemme aikamme eksytysten ja epäjumalien puoleen ja jopa tietämättämme näin Saatanaa kumartaen, on valmis antamaan meille kaiken anteeksi ja Poikansa kautta lähestymään meitä yhä uudestaan, loppumattomalla ja äärettömällä rakkaudellaan.
Joel Hallikainen on mielestäni asian ytimessä albumillaan "Rakkautta etsimässä", josta kopioin sanat Anna-Mari Kaskisen sanoittamasta kappalessta "Hän ohitse ei kulje" tähän:
HÄN OHITSE EI KULJE
1.Hän ohitse ei kulje,ei ketään hylkää Hän. Jo pimeyden halki Hän löytää itkevän.
"Ei syytä Hän, ei soimaa. Hän kohtaa särkyneen. Ja parantava rauha käy köyhään sydämeen."
2.Niin täynnä rakkautta tuo hahmo nöyrä on, on Hänen kasvoillansa vain valo suunnaton.
"Hän tuntee ahdistuksen, hän kivun ymmärtää. Me kaiken voimme kestää, kun vierelle Hän jää"
3.Ei poistu täältä tuska, ei kärsimysten yö, vaan kaaoksenkin alla Jumalan sydän lyö.
"Hän hallitsee jo aikaa, se kerran katkeaa, ja silloin keskellämme on uusi taivas, maa."
Makuasioista on turha kiistellä, mutta hengelliset laulut ovat toki paljon muutakin kuin vanhoja körttivirsiä - niistä löytyy kauniita ja koskettavia sovituksia hyvin monille eri musiikkilajeille ja -tyyleille, niin että uskaltaisimpa todeta sieltä löytyvän melkein jokaiselle henkilölle osansa.
Ja tässä vielä koskettavasti sovitettuna ja Jenni Vartiaisen esittämänä 3 ensimmäistä minuuttia vanhasta hengellisestä laulusta "Herra Kädelläsi":
Kun Evita Perón, kenraali Juan Perónin puoliso, julistaa presidentin virka-asunnon Casa Rosadan parvekkeelta 23.09.1947, että Argentiinan naiset tulevat saamaan kauan haluamansa äänioikeuden, sosialistiset tasa-arvo -taistelijat olivat nyreissään. Tuo nainen ottaa heidän tavoitteensa ja antaa sen rahvaalle. Vasemmistolaisina he eivät suvainneet, että fasisteja sympatisoivan presidentin puoliso onnistuu siinä, mitä heidän piti märehtiä ompeluseuroissaan vielä vuosikymmeniä -oikeuttaen sillä paremmuudentunteensa ja yllyttäen nuoria tyttöjä protestimielisyyteen ym. vahingolliseen. Yläluokkaisina he eivät suvainneet sitä, että maalaiskaupungin tyttö, joka huonoista lähtökohdista on omin avuin saavuttanut asemansa, tunkee heidän hyvimysten reviirille.
Toinen maailmansota paransi Argentiinan työllisyystilannetta tuontitavaroiden saannin vaikeutuessa ja viennin vilkastuessa. Ennen niin valkonaamaiseen Buenos Airesiinkin valuivat pampan ylijäämäihmiset, puoliveriset "griollot", joiden näkeminen muistutti keski- ja yläluokkaa ikävästi siitä, ettei Argentiina ole Euroopassa. Näille ihmisille, jotka olivat siihen asti eläneet maatilojen ja maanomistajien dominoimien pikkupaikkojen paternaalisessa pysähtyneisyydessä, politiikka ei ollut ensimmäisenä omaksuttava kaupunkielämän kummallisuus.
María Eva Duarte de Perón syntyi 7.5.1919 Los Toldosin pikkukaupungissa. Muutaman teatterikiertueen ja parin elokuvan jälkeen Eva Duarte aloitti toukuussa v.1939 erään radiokuunnelman äänenä. Viimeistään silloin hänen elämäänsä astui toinen niistä vaikuttajista, jotka tekivät hänestä Evitan: Mikrofoni. Ja hän tuli vallan hyvin toimeen sähköisten viestimien kanssa. Pienet ääntämyksen ja sanaston virheet, jotka huvittivat yläluokkaa, eivät jääneet pampalla ja työläiskortteleissa huomaamatta. Mikä toiselle on "rahvaanomaista" voi toiselle merkitä kodikkuutta ja meikäläisyyttä. Argentiinan köyhät, osattomat ja arvottomat tunnistivat joukkoonsa kuuluvan, "oman tyttärensä".
Kansallismielisyys, terävät kyynärpäät ja tietty päättäväisyys vastustaa epäoikeudenmukaisuutta - nämä ominaisuudet leimaavat nuorta naista, joka virallisen peronistisen historian mukaan tapasi everstinsä 22.01.1944.
Juan Perón oli aito griollo, maalainen "mustapää", joiden ilmestymistä bulevardeilleen buenos-airesilaiset eivät sietäneet. Äitinsä puolelta hänellä oli puoliksi intiaaniverta, ja lapsuus syrjäisillä maatiloilla Patagoniaa myöten oli lähentänyt häntä niihin, joihin hän kuului. Perónin intiaanin nenä ja leveät kasvot kertoivat maaseudun vähäväkisille, että "tässä on yksi meistä". Argentiinassa vasemmistoa äänestävät parempiosaiset ylenkatsoivat tummaihoisia maalaisia.
Juan Perón valitaan presidentiksi 1946, mutta Evita jää ilman virallista asemaa. Yksi hänellä on: Kansansuosio. Sen varassa voi tehdä hyvin paljon. Argentiinassa presidenttien puolisot ovat perinteisesti toimineet eräänlaisen Hyväntekeväisyysyhdistyksen keulakuvina, antaen virallista statusta seurapiiritanttojen puuhastelulle köyhien ja onnettomien parissa. Tämä elitistinen instituutio oli alunperin perustettu hyvässä tarkoituksessa, orpojen suojelemiseksi, mutta sääty-yhteiskunnan rautaiset käytännöt olivat muuttaneet sen kaltaisekseen, aristokraattisuuden ja yläluokkaisen pöyhkeyden näyteikkunaksi. Seurapiiridaamit mässäilivät sosiaalipornolla ja omalla hyvyydellään marsittaen hiuksettomiksi ajeltuja ja harmaisiin orvon-uniformuihin puettuja empatiansa(?) kohteita näytteille, kaulassaan kyltti, joka kertoi onnettomuuden laadun. Oliko exploitaatio se sana?
Tätä pyhää paikkaa hallitsi nyt Evita Perón, ilman mitään virallista statusta. Asiat esitettiin hänelle, ja hänen kauttaan ne kulkivat eteenpäin. Alkoi tulla yhä enemmän suoranaisia pyyntöjä. Kyöhien tarpeet olivat konkreettisia. Heiltä puuttui jotakin, kengät, kattila, vaatteita. Niiden pyytäjiä saapui presidentin virka-asunnollekin, Casa Rosadaan. Linnan autotallista muodostui myöhemmän Evitan säätiön alku. Yhdessä linnan taloudenhoitajan, Renzin, kanssa Evita teki öisin omin käsin paketteja jaettaviksi pyytäjille ja maakuntamatkoilla tai miserioihin, köyhien toivottomiin hökkelikortteleihin, tehdyillä käynneillä jaettaviksi.
Ammattiliitot lähettivät tavaraa "María Eva Duarte de Perónin sosiaalikampanjaan", ja valtionvarainministeri käski avata tilin johon eri ministeriöt ohjasivat rahaa köyhien avustamiseen. Virallisesti Eva Perónin säätio perustettiin 08.07.1949. Siihen asti avustustyö oli toiminut epävirallisesti ilman kirjanpitoa, kuten se toimi sen jälkeenkin.
Evitan säätiö on mahdollisesti kaikkien vihervasemmiston taholta aina näihin päiviin asti "fasistisina" pidettyjen kansanliikkeiden historian hämmästyttävimpiä ilmiöitä. Presidentin puoliso istui pöydän takana, otti vastaan ihmisiä huolineen, esitti kysymyksiä ja tarkisti anojan puheet psykologisella silmällä, ja jokaiseen suhtauduttiin vakavasti. Tuhat koulua, sisäoppilaitoksia, asuntoloita, sairaanhoitajakoulu jonka oppilaat erityisvalmennettiin katastrofiapuun ja jotka marssivat tyylikkäissä tiukoissa uniformuissaan juhlapäivien paraateissa heti armeijasta seuraavana. Virkistystäkään ei unohdettu: Lomakeskuksiin mahtui 3-4000 työläistä, eläkeläistä ja lasta per keskus. Sairaaloita, lastensairaaloita, ilmaisia lääkkeitä. Oligarkien vanhassa "kaikkein pyhimmässä", Colón-teatterissa, järjestetyssä sentimentaalisessa seremoniassa heinäkuussa 1950 tuhannelle ensimmäiselle uuden eläkelain mukaisen kansaneläkkeen saajalle, itkivät sekä antaja että saajat.
Evitan itsensä kokema nälkä, asunnottomuus ja epävarmuus ensimmäisinä Buenos Airesin kuukausinaan motivoi häntä rakennuttamaan nuorten naisten asuntoloita, mutta ne olivat myös paljon enemmän: henkinen sanoma oikeudenmukaisuudesta ja omanarvontunnosta nöyryytetyille.
Aviottomat lapset olivat ymmärrettävästi Evitan erityisen huolenpidon kohteena. Miserioissa vierailtaessa hän muisti aina kysyä nuoren äidin lapsen isää. Vastaus "Isää ei ole", herätti aina ymmärryksen -ja yhteisymmärryksen. Autettavan leimaaminen, nöyrän vastaanottajan ja kiitollisen avuttoman minäkuvan rakentaminen oli vastakohta Evitan pyrkimyksille. Hän halusi opettaa köyhät pitämään ihmisarvoista kohtelua itsestäänselvyytenä, jonka saamiseksi ei tarvitse nöyrtyä. "Apu" voi olla vastaanottajan avuttomuuden, kelpaamattomuuden, saamattomuuden ja huonouden alleviivaamista, -ja yhteiskunnassa vallitsevien hierarkioiden lujittamista, mutta se voi olla myös vastaanottajan kohtelua ihmisenä, jolla on arvonsa.
Fundacion Eva Perónia on kritisoitu tuhlauksesta: Syrjäkylän intiaaninaisen mökin ovelle saattoi yllättäen ilmestyä säätiön lähetti, tai Evita itse, mukanaan uutuuttaan hohtava hääpuku. "Olette menossa naimisiin? Varmaankin tarvitsette..." Arvokkaan lahjan saattoi antaa vain yhdelle, mutta mitä muut saivat? Tiedon siitä, että köyhät ovat ihmisiä, kalleimmankin lahjan arvoisia, ettei ole kahden kerroksen väkeä. Ihmisten repiminen pois paternalistisen alistuvuuden puoli-ihmisyydestä on vallankumous sinällään. Joka ei tätä ymmärrä, ei tiedä vallankumouksista mitään.
Evita muistaa ihmisten kasvot hämmästyttävän hyvin. Toista kertaa samalla selityksellä apua hakevat huomaavat tulleensa muistetuiksi, mutta psykologinen silmä löytää myös potentiaaliset avustajat, henkilöt -yleensä naiset- joilla on intoa ja motivaatiota, -vastustajat puhuvat jopa fanaattisuudesta. Heidät rekrytoidaan Evitan kasvavaan organisaatioon.
Antiperonistit jaksoivat pilkata Evitaa jakamassa köyhille ompelukoneita, oman lapsuutensa muistikuvissa alati hyrrääviä selviytymistaistelun välineitä, mitään pilkkaamastaan asiasta ymmärtämättä. Toiset tuomitsevat Evita Perónin taantumuksellisena, fasistina. Toisille -varsinkin Argentiinassa- hän on yhä vallankumouksellinen.
Argentiinalaisilla on toinenkin koko maailmassa tunnettu ja kohuttu revolutionääri: Ernesto "Che" Guevara. Mitä tahansa eroja ja yhtäläisyyksiä heissä havaitsemme, tai kieltäydymme näkemästä, heidän yhteistä kiinnostustaan latinalaisen Amerikan köyhien ihmisten elämään ei voi jättää huomiotta. "Miten käy minun köyhieni?", kertovat monet vierailijat Evitan toistaneen kuolinvuoteellaan, pelätessään vastustajiensa kaappaavan säätiön ja ottavan Juan Perónin vaikutuksensa alaiseksi hänen poistuttuaan.
"Vallankumous" ei kuulunut Eva Perónin käytetyimpiin sanoihin. Sensijaan hänen puheissaan ja spontaaneissa lausahduksissaan toistuu "corazón". Argentiina, köyhät ja työläiset olivat lähellä hänen sydäntään, ja hänelle hänen työnsä oli sydämen asia. Nykyisessä vallan- ja mammonanhimoisessa maailmassa tällainen on varsin poikkeuksellista.
Yhteiskunta, joka ei huolehdi köyhistään eikä anna asiaankuuluvia oikeuksia työläisilleen, ei tunne käsitettä kansankokonaisuus. Sitä heikentää hyvinvoivan kansanosan itsekäs lyhytnäköisyys, joka on markkinatalouteen sisältyvä välttämätön paha. Argentiina oli tässä suhteessa eksynyt kauas oikealta kurssilta, ja peronistien sosiaalipolitiikka ja näyttävä kampanja köyhälistön herättämiseksi haluamaan parempaa ja uskomaan mahdollisuuksiinsa oli täsmälääke yhteiskunnan tervehdyttämiseksi.
Eva Perónin säätiö oli kaikkien aikojen parhaita toimenpiteitä marxilaisen agitaation torjumisessa. Bolshevistisellä hölynpölyllä, joka lupasi vain utopioita ja kateutta menestyneitä kohtaan, "luokkavihaa", ja väkivaltaisten menetelmien ihannointia, ei ole vaikutusta sellaisiin ihmisiin jotka tietävät että heitä kohdellaan oikeudenmukaisesti ja että myös he voivat vaurastua omalla työllään.
Juan Perónin ensimmäisen presidenttikauden lopulla tämä työ oli vasta alkumetreillään, mutta suunta oli selvästi nähtävissä. Ehkä liiankin selvästi, sillä etuoikeuksistaan huolestuneet olivat hereillä.
Evita korosti kaikissa puheissaan, että hän toteuttaa Juan Perónin antamaa inspiraatiota, mutta lienee selvä että hän oli visionääri ja peronistisen kansanliikkeen innoituksen ylläpitäjä. Juan Perónin näkemykset riittivät poliittiseen peliin ja vallan säilyttämiseen juonittelevan opposition ja sotilaallisten kaappaushankkeiden keskellä. Harvoin muistetaan, että Peronin kausi oli poikkeuksellinen demokraattisten menetelmien jakso sotilashallitusten keskellä huolimatta poliittisesta väkivallasta, johon syyllistyivät sekä peronistit että heidän vastustajansa.
Argentiinan valmistautuessa vuonna 1951 presidentinvaaleihin, kaikki odottivat Evita Perónin asettuvan varapresidentti-ehdokkaaksi. Tämä ei ollut Perónien tai puolueen taktikointia, vaan kansanjoukkojen tahto. Voidaan sanoa, että se tuli suoraan Argentiinan kansan sydämestä.
Peronistien Partido Justicialista-puolueen joukkokokous Buenos Airesissa 22.08.1951 oli yhtä mahtava ja innostunut, kuin 17. lokakuuta 1945. Ihmisjoukot odottivat Evitan ilmoittavan ehdokkuudestaan, mutta ilmoitusta ei tullut. Avenida 9. de Juliolle kokoontunut miljoonapäinen ihmisorgaani vaati: "Suostu ehdokkaaksi nyt!" Jälkeenpäin voimme nähdä, että tämä hetki - hetki, jota ei käytetty ja hetki, jolloin Perónit antoivat periksi - oli peronismin historian taitekohta. Tässä video aiheesta:
Evita pitkittää keskusteluaan yleisön kanssa valmistaakseen sitä vastaanottamaan tiedon varapresidenttiydestä luopumisesta, vai toivoessaan Perónin muuttavan kantaansa? Neljä kertaa hänen oli toistettava compañeros ennenkuin häntä kuunneltiin. "Compañeros, minä en luovu taistelusta vaan arvonimistä." Evita Perón oli jo alustavasti ilmoittanut varapredenttiydestä kieltäytymisestään radiopuheessaan 11.08.1951.
Eva Perón menehtyi pitkällisen kohtusyövän murtamana 26.08.1952 - vasta 33 vuoden iässä - saavuttamatta koskaan Argentiinan varapresidentin asemaa ja arvoa. Hautajaiset olivat suureelliset ja Evitasta tuli viimeistään silloin Argentiinan kansalle pyhimykseen verrattava "Santa Evita".
Sotilasvallankaappauksen uhka oli väijynyt Perónien yllä koko heidän valtakautensa ajan. Peronismihan tukeutui ammattiliittoihin, järjestäytyneeseen työväestöön, ja järjestäytymättömien köyhien irrationaaliin kunnioitukseen. Ei armeijaan eikä taloudelliseen valtarakenteeseen. Evita oli ostanut aseita CGT:n työläisten aseistamiseksi Hollannista. Kaupat tehtiin kuningattaren puolison, prinssi Bernhardin, välityksellä: 5000 pistoolia ja 1500 konepistoolia.
Juan Perón ei luovuttanut näitä aseita työläisille, jotka olisivat halunneet puolustaa hänen hallitustaan, vaan valitsi vallastaluopumisen ja maanpaon, jota kesti vuodesta 1955 vuoteen 1973. Jo toinen pelkuruus Juanilta, vaiko kolmas? Vallankaappaus 16.09.1955 on joka tapauksessa verinen. Taistelut kestävät kolme päivää, ja tuhannet saavat surmansa. Evitan lojaalisuutta Juan Perónille on vaikea kyseenalaistaa. Oliko sitä jopa liikaa? Ainakin hän olisi ollut valmis puolustamaan peronismin asiaa sisällissodankin uhalla!
Juan Domingo Perón valittiin 11.11.1951 toiselle presidentinkaudelleen murskaavin luvuin, mutta vaaliuurniin oli jätetty kymmenen tuhatta tyhjää ääntä. Evitalle niiden viesti oli selvä: "Ne tulevat peronismiin pettyneiltä. Kaikkein parhailta, jotka olemme menettäneet."
Peronismin ongelmat näyttävät olleen samanlaisia, kuin mitkä ovat vaivanneet kaikkia nykyaikaisia joukkokannatukseen tukeutuvia poliittisia liikkeitä: Anarkismia, sosialismia, kommunismia, fascismia, falangismia ja luultavasti myös näiden seuraajia tulevaisuudessa. Kapitalismin ja sosialismin välille "kolmatta tietä" etsiville, jotka hakevat ideologista perustaa sellaisilta ajattelijoilta kuin Francis Parker Yockey, vain yhden mainitaksemme, peronismi ja Evita merkitsevät toteutunutta käytännön koetta.
Globalisaatio, finanssipääoman huippukerroksen ahneuden päästäminen valloilleen ja kansojen hyvinvoinnista huolehtimisesta laiminlyöminen, on todellinen vaara kansakunnille. Niin "oikeisto" pääoma-myönteisyydessään kuin "vasemmisto" epäisänmaallisuudessaan ovat molemmat ylikansallisen pääomavallan asialla, ymmärsivät mitä tekevät tai eivät. Ratkaisevan poliittisen askeleen ottaminen, todellisen vastarinnan aloittaminen, on vaikeaa mutta meillä on edelläkävijä, joka oli valinnut saman tehtävänasettelun, joka meidänkin on löydettä, ja he saivat myös nähdä vihollisen ilman naamioita: USA:n imperialismin, puoluevasemmiston ja oligarkien (taloudellisen harvainvallan edustajien) marssivan rintarinnan päivänvalossa, kaikkien nähden. Pitää vain ymmärtää näkemänsä ja oppia historiasta.
Juan Domingo Perón äänestettiin palattuaan maanpaostaan v. 1973 vapaissa vaaleissa, mm. Montoneros-taistelujärjestön avustuksella ja suoranaisesta vaatimuksesta, vielä kolmannelle kaudelle Argentiinan presidentiksi yhdeksän kuukauden ajaksi aina hänen poisnukkumiseensa 01.07.1974 asti.
P.S. Olen itsekin avoimesti jo nuoresta pojasta asti ihaillut Juan ja Evita Perónia.
María Eva Duarte de Perón, Sinun muistosi pysyy sydämissämme kuolemaamme asti! R.I.P.
