TALVISODAN OPETUKSIA NÄILLE PÄIVILLE

Tänään tuli Talvisodan loppumisesta kuluneeksi 70 vuotta. Kansakuntamme kohtalon kannalta varmasti merkityksekkäät 105 päivää kestänyt Talvisota päättyi 13.03.1940 klo 11:00. Yleisradio ja muu media käsittelee aihetta laajasti, enkä tähän yhteyteen julkaise aiheesta edes linkkejä, mutta julkaisen asiasta tämän oman näkemykseni siksi, että välillä tuntuu, ettei Suomen kansallismielisten akateemisten joukko ole vieläkään ymmärtänyt ja sisäistänyt kaikkia talvisodan opetuksia ja varsinaisesta talvisodan hengestä sillä ei tunnu olevan hajuakaan.

Vaikka Neuvostoliitto voitti sodan, voiton niukkuus oli sille niin kiusallinen ja ennenkaikkea nöyryyttävä, ja toisaalta suomalaisten urhea vastarinta ja perisksiantamattomuus kansainvälisesti niin merkillepantavaa, että myöhempi historiankirjoitus niin Suomessa kuin NL:ssakin yritti unohtaa koko tapahtuneen tosiasian. Suomelle taas itsenäisyyden ja oman yhteiskuntajärjestelmän säilyttäminen raskaiden tappioiden ja alueluovutusten jälkeenkin oli sellainen saavutus, että sitä voi yhä ihmetellä ja ihailla.

Suomalaisten yhtenäisyys talvisodassa on hämmästyttävä suoritus erityisesti siksi, että vain kaksi vuosikymmentä aikaisemmin maa oli käynyt läpi yhden Euroopan verisimmistä sisällissodista. Siitä huolimatta toiseen maailmansotaan joutuessaan sama kansakunta oli ainutlaatuisen yhtenäinen. Talvisodan henki sitoi ja paransi entiset sisällissodan aikaiset haavat ja loi kansamme keskuuteen uuden voimakkaan yhteenkuuluvaisuuden ja solidaarisuuden tunteen. Ilman tätä jaloa, kansamme keskinäistä solidaarisuutta talvisodan ihme ei olisi ollut mahdollinen.

Tällaista jaloa solidaarisuutta omaa kansaamme kohtaan oli Suomessa opittu kunnioittamaan jo vuoden 1918 sisällissodan jälkeen. Sisällissodan lopputuloksesta riippuen Suomella olisi ollut monenlaisia mahdollisuuksia valita epädemokraattinen ja kansan tahdon vastainen, yksinvaltainen tie. Tammikuussa 1918 alkanut kapina olisi onnistuessaan tehnyt Suomesta vähintään Neuvosto-Venäjän liittolaisen, toisaalta kuitenkin hetimmiten sodan jälkeen vallassa ollut, onneksemme tilapäinen, enemmistö alkoi muokata Suomesta Saksan vasallivaltiota, jossa esimerkiksi yleistä äänioikeutta olisi rajoitettu ja valtaa keskitetty yläluokalle ja perinnölliselle monarkialle.

Kansalaisten oman aktiivisuuden ansiosta ja solidaarisuudesta omaa kansaa kohtaan Suomesta tuli kuitenkin tasavalta ja mm. yleinen äänioikeus säilyi. Tuolloin ensimmäiseksi presidentiksi valittiin nimenomaan laillisuusmies (K.J.Ståhlberg) eikä sisällissodan joukkojen komentajaa. Lisäksi vielä samanlaisen solidaarisuuden hengessä kansanvallasta tinkiminen torjuttiin 1930-luvun alun oikeistopaineessa esimerkillisesti - ja tasavalta kesti.

Valtaa ei keskitetty harvoille vaan yhteiskuntaa lähdettiin vastustuksista huolimatta uudistamaan. Esimerkiksi uusi asutuspolitiikka teki maattomista talonpoikia. Sisällissodassa hävinneet päästettiin hallitusvastuuseen jo vuonna 1926. Presidenttiin nojaava hallitusvalta käännettiin parlamentarismiksi vuonna 1937. Ideologiset rajat ylitettiin kansan eduskuntavaaleissa antaman valtakirjan turvin. Hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen alkoi jo ennen talvisotaa, kun luotiin mm. kansaneläkejärjestelmä.

Sisäpoliittisten opetusten omaksuminen tuntuu kuitenkin yhä nykyisinä aikoina olevan hakosessa, varsinkin Suomen kansallismielisiltä ja maahanmuuttokriittisiltä akateemisilta öyhöttäjiltä. Lyhyesti ottaen kaikkien suomalaisten tunne kuulumisesta täysivaltaisina jäseninä samaan yhteiskuntaan ja hädänalaisen kansanosamme syrjäytymisen ehkäisy yhteisesti rakennettujen uudistusten avulla ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimessä, tulisi olla terveen yhteiskunnan ja keskenään solidaarisen kansankokonaisuuden perusta myös tällä vuosituhannella.

Minulla ei ole täyttä varmuutta siitä, ovatko nyt huolestuneena havaitsemani kansallismielisen ja maahanmuuttokriittisen rintaman hajoittamisyritykset itse akateemisten joukon aikaansaannosta vaiko ulkopäin organisoitua, suuren rahan avulla tehtyä hajoitustoimintaa. Mutta se pyrkimys, minkä korviensa välistä vaatimattomammillakin palikoilla varustettu ihminen nyt tämän kaiken keskellä varmasti huomaa, eli tehdä jälleen talvisodan hengen vastaisesti erotuslinjaa ja yhteiskunnallista luokkarajaa akateemisten ja ei-akateemisten isänmaansuojelijoiden välille, ei tule todellisuudessa johtamaan muuhun kuin Suomen omaa kansaamme puolustavien, isänmaallisten ja kansallismielisten ynnä maahanmuuttokriittisten tahojen entistäkin voimakkaampaan hajoamiseen.

Kaikki tämä keskinäisen solidaarisuuden puuttuminen nykyisinä aikoina saattaa aiheuttaa sen, että kansakuntamme tulevaisuuden kannalta mittaamattoman tärkeissä maaliskuun 2011 eduskuntavaaleissa saattaa todellisten, merkityksellisten kansallismielisten ja todellista muutosta sairaaseen maahanmuuttopolitiikkaamme haluavien ehdokkaiden pääsy eduskuntaan estyä. Miettiä sopii sitten vain tämän jälkeen, kestääkö yhteiskuntarakenteemme tämän johdosta tapahtuvaa kansalaistottelemattomuuden ja suoran toiminnan konkretisoitumista.

ME KÄÄNNYMME PUOLEESI, TALVISODAN HENKI! TULE JA PELASTA MEIDÄT!

RAKKAUTENI SINIVALKOISTA KANSAAMME KOHTAAN EI OLE KUOLEVA MILLOINKAAN!

OMA KANSA ENSIN!

Rakastan omaa kansaani, josta olen siinnyt ja jonka keskuudessa olen saanut kasvaa ja kehittyä ja samalla juurtua syvästi sinivalkoiseen heimoomme, kulttuuriimme, kieleemme, uskontoomme ja kansamme perinteisiin sekä tapoihin, isänmaalliset kansalaisvelvollisuuteni suorittaen alusta loppuun asti. Koska olen jo hamasta syntymästäni saakka saanut uppoutua isänmaani valtavaan rakkauteen ja sen veren suojaan, on ymmärrettävää, että tahdon antaa sille myös suurta vastarakkautta. Siksi on suuresti oikeudenmukaista, että isänmaanrakkauteni tähden tahdon asettaa aina ja kaikkialla oman kansani ja sen lapset, jotka ovat ansainneet terveen ja turvallisen tulevaisuuden, ehdottomasti etusijalle kaikessa toiminnassani ja kansallemme kiistattomasti kuuluvien perusoikeuksien ja etuisuuksien puolesta ihan päivittäinkin taistellessani.


MAASSA MAAN TAVALLA TAI MAASTA ULOS!

Katson valtavaksi etuoikeudeksi, että olen saanut jo hamasta syntymästäni asti jakaa tämän sinivalkoisen maan kamaramme muiden kansamme lasten kanssa. Mutta en toki tahdo millään muotoa väheksyä niitäkään kovaonnisia ihmisiä, jotka vaikeiden, kuolemanvaarallisten olosuhteiden, monesti kaikenlaisten sisäisten tai ulkoisten vakavien levottomuuksien, jotka ovat kärjistyneet veriseksi sodaksi asti, vuoksi ovat joutuneet jättämään oman kotimaansa ja hakeutumaan turvaan kansamme keskuuteen. On kuitenkin varmasti murtumattoman totuuden, kaiken rakkauden ja kansallisen oikeudenmukaisuuden nimessä sallittua vaatia näiltä uusilta maahantulijoilta opetella noudattamaan omassa maassamme ja kansamme keskuudessa noudatettavia lakeja, asetuksia ja kansalliseen kulttuuriimme kiinteästi liittyviä käytös- ja muita tapoja. Eikä ole millään muotoa liikaa vaadittu heitä opettelemaan kieltämme ja tarttumaan työn syrjään itsensä elättämiseksi tai vaatia heitä ehdottomaan lainkuuliaisuuteen muiden kansalaistemme tavoin.


ELINTASORIKOLLISILLE KALOSSINKUVA PERSAUKSILLE!

Kansallisen oikeudenmukaisuuden nimessä ei ole mitenkään väärin vaatia vakaviin tai muutoin huomattaviin lakiemme ja asetustemme vastaisiin rikoksiin ja rikkomuksiin syyllistyneitä muukalaisia karkoitettavaksi ja poistumaan kansamme keskuudesta. Myös elintasorikollisuuden ennaltaehkäisy on kansakuntamme kannalta hyvin tärkeää. Maahamme ei tulisi päästää ollenkaan vakavaan rikoskierteeseen joutuneita elintasorikollisia. Elintasorikolliset on kyettävä poistamaan kansamme keskuudesta jo täällä olleesaan ensimmäisen tuomionsa rikoksista saadessaan.


TYÖTÄ, RUOKAA, VAATTEITA, ASUNTOJA, TERVEYTTÄ, TOIMEENTULOA JA MUITA PERUSPALVELUJA OMALLE KANSALLE!

On suuri vääryys ja suoranainen rikos sinivalkoista kansaamme kohtaan, että oman kansamme hätä ja puute kasvaa koko ajan tasaisen tappavaan tahtiin. Oma hädänalainen ja syrjäytymisvaarassa oleva kansaosamme kärsii eniten yhteiskunnallisesta epäoikeudenmukaisuudestamme hallitsevan luokan harrastaessa läpinäkyvää ja härskiä rasismia omaa kansaamme kohtaan, maahantunkeutujien viedessä unohdetun kansamme työpaikat, asunnot, terveyskeskusresurssit, toimeentuloresurssit ja muut sosiaaliset auttamisresurssit aina ruokaa ja vaatteita myöten.


TERVE MAAHANMUUTTOKRITIIKKI SALLITTAVA!

Omaa kansaamme sortava, oman maan kansalaisiamme nälkään ja pakkaseen tappava, kulttuurimme totaaliseen murskaamiseen pyrkivä ja jopa kansamme lapsia raiskaava nykyinen maahanmuuttopolitiikka on saatava pikaisesti sekä lainsäädännön, että asetusten kautta, mutta ennenkaikkea myös päättäjien ja hallitsevan luokan asenteiden ja vääränlaisen mielipideilmapiirin voimakkaan muuttamisen, uudistamisen ja suoristamisen avulla, kääntymään omaa kansaamme rakastavaksi ja suojelevaksi sekä ennenkaikkea jo perustuslainkin hengessä oman kansamme oikeudet ja edut joka tilanteessa, aina ja kaikkialla, kaiken totuuden, rakkauden ja oikeudenmukaisuuden nimessä huomioonottavaksi. Jos hallitsevan luokan taholta maahanmuuttokriittinen keskustelu pyritään tässä maassa tukahduttamaan ja epärehellisin poliittisin keinoin ja suuren rahan avulla estämään tai hajoittamaan kaikki yhteiskuntaluokat kattavan maahanmuuttokriittisen rintaman syntyminen, on selvää, että itsensä suuresti petetyksi tuntevalle alempien yhteiskuntaluokkien kansanosalle ei tule jäämään muuta mahdollisuutta kuin nousta barrikadeille puolustamaan omaa olemassaoloaan ja elossapysymistään!

KANSALLISMIELINEN KRISTILLISSOSIALISMI - MITÄ SE ON?

Kansallismielinen eli nationalistinen kristillissosialismi edustaa omaa sorrettua, alistettua ja poljettua kansaamme rakastavaa, suojelevaa ja puolustavaa, sosiaalisesti oikeudenmukaista, tervettä isänmaanrakkautta, joka pitää koossa sinivalkoista kansankokonaisuuttamme, murtaen yhteiskunnallisesti luokka- ja roturistiriidat.

Kansainvälisesti nykyaikainen kristillissosialismi eri muodoissaan, sisältäen myös kansallismielisen kristillissosialismin, perustuu hengellisiltä lähtökohdiltaan latinalaisessa Amerikassa 1960-luvulla syntyneeseen ns. Vapautuksen teologiaan ja myös sitä edeltäneisiin voimakkaasti sosiaalista ja kristillistä oikeudenmukaisuutta vaativiin hengellispoliittisiin aatesuuntauksiin, kuten esimerkiksi peronismiin. Vapautuksen teologiaa on monesti erheellisesti rinnastettu marxilaisuuteen mm. siksi, että köyhien asema siinä on keskeinen ja mm. marxilaista sosiologiaa käytetään siinä hyväksi yhteiskunnan analysoinnissa, mutta kannattaa muistaa, että niiden käyttö ei kuitenkaan vaikuta siihen, miten kristityt todellisuudessa uskostaan käsin ovat sitoutuneet vapautusprosessiin. Monet vapautuksen teologian käsitteet, joilla on marxilainen leima, eivät kuitenkaan ole lähtökohtaisesti marxilaisia vaan pohjautuvat muihin samankaltaisiin yhteiskuntateorioihin.

Marxilainen ateismi torjutaan yhtä lailla vapautuksen teologiassa kuin kaikissa kristillissosialisminkin suuntauksissa ilman muuta jyrkästi. Dogmaattista marxilaisuutta taas pidetään vahvasti köyhien vastaisena ideologiana, joka siten ei voi sopia kristillissosialismin luonteeseen. Marxilainen "luokkataistelun" käsite muuttuu vapautuksen teologiassa ja kristillissosialismissa oleellisesti, sillä "köyhien" käsite on siinä erilainen kuin "proletariaatti" marxilaisuudessa (työläisten luokka tietynlaisessa kapitalistisessa suhtautumisessa). Luokkaviha on täten lähtökohtaisestikin kristillissosialismille tuntematon käsite.

Uskon antamat arvot ovat vapautuksen teologiassa päämääriä ja ideologiat välineitä, jotka toimivat apuna niiden saavuttamisessa. Kaikki ideologiat eivät ole kuitenkaan hyväksyttäviä kristinuskon näkökulmasta: jos kapitalismi ymmärretään yksityisomaisuuden ja vapaan kilpailun asettamisena muita arvoja ylemmäksi ja sosialismi koko yhteiskunnasta huolehtimisena, on selvää, että sosialismin mielletään olevan lähempänä kristillisiä arvopäämääriä. Tällöin puhutaan yhteiskunnasta, joka takaa elämisen mahdollisuudet ja tasa-arvon perustuen voimakkaaseen sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Jonkinlaisesta sosialismista on selvästi kysymys, mutta mikään olemassa olevista yhteiskunnista ei tarjoa ohjeellista mallia ja todellisesta marxilaisuuteen samaistumisesta ei voida puhua mitenkään.

Koko maailmanlaajuisesti nationalistista kristillissosialismia tarkastellessani nousee esimerkillisesti esille etenkin Argentiinan entisen johtajan, kenraali Juan Perónin myötä siellä vallitsevaksi yhteiskuntajärjestelmäksi muotoutunut justicialismi (justicialismo), joka Perónin mukaan nimettiin peronismiksi. Peronismin lähtöajatuksena on voimakas yhteiskunnallinen, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja sitä pidetään myös erityisesti työväenaatteena. Perónin omat kannattajat tulivat alemmista yhteiskuntaluokista, kuten köyhistä, työväestöstä ja erityisesti "paidattomista" (Descamisados), joiden johtajaksi nousi Juan Perónin vaimo Eva "Evita" Perón. Peronismia on vaikea asettaa perinteiselle oikeisto-vasemmisto-akselille. Peronismia edustava Partido Justicialista kuuluu Amerikan kristillisdemokraattiseen järjestöön (Organización Demócrata Cristiana de América), mutta 2000-luvulla se on kulkenut vasemmistolaisempaa linjaa.

Aatehistoriallisesti peronismin juuret ajoittuvat 1930-luvulle, jolloin yritettiin kehittää vaihtoehtoisia aatejärjestelmiä epäonnistuneiksi katsotuille liberaalidemokratialle ja kapitalismille. Samoin yritettiin kehittää ei-sosialistinen ideologia, joka kuitenkin ajaisi yhteiskunnan vähäosaisten etuja. Tuon ajan aatteille oli myös yhteistä oman kansan elinvoimaisuuden parantamiseen tähtäävä nationalismi sekä ajatus voimakkaasta ja vahvasta hallinnosta, joka takaisi rauhan, järjestyksen ja kansakunnan yhtenäisyyden. Tämä suuntaus tunnetaan erityisesti talousajatustensa osalta ns. kolmantena tienä, joka ei ole kapitalistinen, muttei myöskään sosialistinen.

Kun minä puhun kansallismielisestä kristillissosialismista, tarkoitan sillä:

• veteraanejamme, ja vapaan kansamme puolesta verensä luovuttaneiden esi-isiemme muistoa, kunnioittavaa isänmaallisuutta
• maltillista nationalismia, joka asettuu perinteisen poliittisen oikeisto-vasemmisto -jaottelun yläpuolelle
• tervehenkistä suomalaisen kansankokonaisuuden rakentamista ja suojelemista
• suomalaiskansallisen kulttuurimme puolustamista ja vaalimista
• totuudenmukaista populismia
• voimakasta sosiaalista oikeudenmukaisuutta
• kansamme hädänalaisten kansankerrosten auttamista
• kaikkinaisen byrokratian, sekä virka- ja hallintokoneiston mielivallan vastustamista
• median monopolirakenteista riippumatonta sananvapautta
• tervettä arvokonservatiivisuutta pilaantuneiden liberaalien arvojen tilalle
• talouspoliittisesti ns. kolmannen tien etsimistä
• työläisten kannalta ympäristöstä, olosuhteista ja ajankohdasta riippuvaa syndikalismia ja korporatismia

Kansallismielinen kristillissosialismi tietysti pohjautuu arvomaailmaltaan länsimaiseen kristillisyyteen, jolle väärämielisen globalisaation ja maahanmuuton kautta maahamme rantautunut vallankumouksellinen islam ja sen harjoittajat edustavat täysin vierasta kulttuuria, ajattelutapaa, maailmankatsomusta ja uskontoa. Tässäkin valossa on ymmärrettävää, että nationalistiset kristillissosialistit suhtautuvat nykyisenkaltaiseen ja kansankokonaisuutemme kannalta tuhoisaan globalisaatioon ja sen tuomiin moninaisiin ongelmiin, kuten vieraiden kulttuurien invaasioon maahamme ja oman suomalais-kansallisen kulttuurimme, sekä mm. sen kristillisen arvomaailman hävittämiseen pyrkivään, hallitsemattomaan maahanmuuttoon kokonaisuudessaan terveen kriittisesti.

Kristillisen lähimmäisenrakkauden lähtökohdaltaan kansallismielinen kristillissosialismi voidaan samaistaa, tätä kuitenkaan turhaan liiemmälti sen enempää korostamatta, Uuden testamentin Apostolien tekojen toisen luvun neljään viimeisimpään jakeeseen, joissa kuvaillaan uskovaisten yhteisöllisyyteen ja yhteisomistukseen perustuvaa elämäntapaa (UT/ Apt. 2: 44 -47).

MINUN JA PERUSSUOMALAISTEN MERKITTÄVIÄ EROJA!

Olisin mielelläni kirjoittanut tämänkertaisen blogaukseni muotoon "Sinivalkoisten ja perussuomalaisten merkittäviä eroja", mutta koska en ole edes Sinivalkoisten jäsen virallisesti, en katso oikeudekseni puhua koko kansanliikkeen suulla, vaikka sekä minä, että yhtälailla Tekin varmasti ymmärrämme, että hyvinkin helposti yli 90% SKS:n jäsenistä, äänestäjistä, kannattajista ja muista tukijoista jahkailematta allekirjoittaa kaiken sen, mitä nyt lyhyesti ja ytimekkäästi esitän. Kaikesta huolimatta minä tuen ja kannatan Sinivalkoisia täydellisesti, tehden kansanliikkeellemme mm. pyyteetöntä vaalityötä aina, kun ehdin ja jaksan. Samoin Suomen vaalilain mukaisesti voin asettua SKS:n ehdokkaaksi eri vaaleissa.

Minut joskus harvakseltaan nykyisinkin erehdytään sekoittamaan, varsinkin niiden, jotka eivät kovin syvällisesti ole jaksaneet suomalaiseen politiikkaan perehtyä, toimesta perussuomalaisiin, vaikken heitä edusta edes maailmankatsomuksenikaan kannalta. Lisäksi koko perussuomalaisten toimintaan sisältyy sellaisia puutteellisia, sairaita ja terveen puoluepoliittisen kansanvallan ja demokraattisen sananvapauden kannalta tuhoisia ilmiöitä, jotka ovat Sinivalkoisille ajattelijoille täysin vieraita.

Sinivalkoiset ovat ennenkaikkea demokraattinen kansanliike, jossa toisinajattelu on sallittua. Olen itsekin muutamaan otteeseen sekä tässä blogissani, että muutenkin yleisesti esittänyt jonkin verran Sinivalkoisten yleislinjasta poikkeavia, mutta tietysti muutoin hyväksyttävissä olevia näkemyksiäni. Sinivalkoisessa kansanliikkeessä tomivien henkilöiden näkemykset ovat vapaita puoluevallan ohjauksesta ja velvollisuutenamme tässä suhteessa on ennenkaikkea toteuttaa rehellisesti ja lahjomattomasti äänestäjiemme rikkomaton tahto - jopa aina terveeseen kansalaistottelemattomuuteen asti, mutta kuitenkaan Suomen lakeja tai asetuksia unohtamatta. Sitävastoin en ole soinilaisen diktatuurin aikana vielä kertaakaan yleistä puolueen linjaa vastustavan tai siitä vähääkään poikkeavan toisinajattelun havainnut perussuomalaisten piirissä olleen sallittua ilman toisinajattelijoiden vakavia poliittisia selkäänpuukottamisia.

Myös täydellinen suoruus, ryhti, rehellisyys ja uskollisuus kannattajiamme ja äänestäjiämme kohtaan on yksi pääperiaatteitamme. Yksi Sinivalkoisten kirjoittamaton sääntö kuuluukin:" Me emme valehtele kansallemme koskaan". Uskallamme suoraselkäisesti ja ryhdikkäästi tuoda myös vaikeat ja kiperät asiat, sekä kiistattomat virheemmekin esille totuudenmukaisina tukijoillemme ja tarvittaessa vaikka koko kansallemmekin. Jos joskus joudumme sellaisten vakavien vaikeuksien eteen, että tunnemme oman voimattomuutemme, emme epäile arkailematta ja dynaamisesti pyytää terveen kansallisen yhteisvastuun hengessä apua meitä suuremmat auttamisresurssit tai toimintakapasiteetit omaavilta isänmaanystäviltä.

Perussuomalaisten yleinen linja ei välttämättä monestikaan ole selkeästi määriteltävissä, vaan se on ennenkaikkea populistisesti poliittisen tuuliviirin mukaisesti linjaansa muuttavan ja jopa "takkiaan kääntävän" Timo Soinin edustama hyvin epämääräinen kanta. Itse olen selkeästi isänmaallinen ja kansallismielinen sekä maahanmuuttokriittinen - ja uskallan sanoa sen ääneen. Lisäksi vastustan selkeästi mm. kansaamme alistavaa EU:ta, kulttuuriamme tuhoavaa Islamia ja sotilaallista puolueettomuuttamme uhkaavaa NATO:a. En kuitenkaan ole natsi, rasisti enkä edes äärioikeistolainenkaan ja tämänkin asian olen kyllä selkeästi tuonut ilmi toiminnassani ja mm. näissä blogikirjoituksissani. Ja tikulla silmään sitä, joka menneitä, nuoruuden hairahduksia kaivelee!

Olen monivaiheisen elämäni aikana karaistunut ja sivistynyt, mutten akateeminen, isänmaansuojelija ja tahdon edustaa suomalaisessa kansallismielisessä liikkeessä nimenomaan ei-akateemisia, tavallisia, kansan itsensä näköisiä, isänmaansuojelijoita ja taistelijoita. Kaikkein tärkeimmällä sijalla sydämessäni ovat kuitenkin yhteiskunnan taholta alistetut, unohdetut ja syrjäytetyt oman kansamme hädänalaiset kansankerrokset, joita esim. kaupungeissa edustavat sankat "lähiöiden armeijat". Perussuomalaiset maisterisjätkänsä johdolla sen sijaan etsivät puolueeseensa näkyville paikoille kuumeisesti kiiltokuvamaisia akateemisia ja pseudotieteellisiä viisastelijoita imagonsa parantamiseksi - ja laadusta tinkimättä, nimittäin kaikenmaailman homot, sivarit ja talous- ym. rikolliset kelpaavat soinilaisille!

Perussuomalaiset ovat Timo Soinin johdolla tuhonneet edeltäjänsä SMP:n ja sen karismaattisen johtajan ja unohdetun kansamme tinkimättömän puolustajan, ministeri Veikko Vennamon perinnön. Vaikka perussuomalaiset valehtelevat Brysselin kaljahanojen ääressä itsensä muodottomaksi paisuttaneen Timo Soinin johdolla kansallemme päin naamaa, vain Suomen Kansan Sinivalkoiset (SKS)- kansanliike on ainoa ja todellinen SMP:n ja Vennamon perinteen jatkaja sinivalkoisessa isänmaassamme. Ja tämä on totuus, joka ei pala tulessakaan!

Minulle hyvin tärkeä asia, eläinsuojelutyö, jota en hakemallakaan tahdo löytää PS:n periaateohjelmasta, nousee kansamme keskuudessa koko ajan yhä merkittävämpään yhteiskunnalliseen asemaan ja näinä päivinäkin se jo pyhittää SKS-kansanliikkeemme, esimerkiksi nousevan kansallisen nuorisomme silmissä kaikkien nykyajallemme tyypillisten sokaisevaan pyrkyryyteen ja uusröyhkeyteen turvautuvien puolueiden yläpuolelle. SKS-kansanliike tunnetaan sinivalkoisen kansamme keskuudessa ainoana poliittisena järjestönä, joka on todellakin aivan aidosti kiinnittänyt huomion ihmisen mielivaltaan rakasta luomakuntaamme kohtaan, ja jonka periaateohjelmaan on kirjattu eläinsuojelutyön tärkeys ja arvostaminen ja joka vielä tämän lisäksi vaatii eläinsuojelun etiikkaa pakolliseksi oppiaineeksi peruskouluun. Monet Sinivalkoisten jäsenistä ja kannattajista ovat ehkä arkipäivässä näkymättömiä, mutta ennenkaikkea aktiivisia, vapaaehtoisen eläinsuojelutyön tekijöitä.

Perussuomalaiset näyttävät myös unohtaneen, että Suomen lippussa ei turhaan ole logona sininen risti valkoisella pohjalla. Tälle lumen ja jään kansalle annettiin kristinusko Jumalan lahjana todellisuudessa jo paljon ennen ensimmäisiä "miekkalähetyksiä" 1100-luvulla. Se on annettu sinivalkoiselle kansallemme turvaksi ja oljenkorreksi ennenkaikkea kokiessamme vaikeita aikoja tai kansallisia vastoinkäymisiä. Ei sovi unohtaa kristillisyyden esoteerista merkitystä koko kansamme yhdistävänä ja kokoavana hengellisenä tekijänä, tässä yhteydessä ei missään nimessä ole merkityksetöntä se suuri ja laajamittainen rukoustoiminta, mitä taistelijoidemme ja koko kansamme puolesta kotirintamalla harjoitettiin niin sisällissodan kuin maailmansodankin aikana. Kristillisen maailmankatsomuksen arvopohja kuuluu erottamattomana osana suomalaiseen kansankokonaisuuteen.

Terve sielu viihtyy terveessä ruumiissa. Urheilun ja terveyden sekä niin fyysisenkin kuin henkisenkin hyvinvoinnin merkitys on tärkeällä sijalla Sinivalkoisten keskuudessa, vaikka sitä ei periaateohjelmassa mainitakaan. Esimerkiksi itse en ole koskaan tupakoinut ja pyrkinyt alkoholinkin käytössä kohtuuteen, sekä muutenkin olen läpi elämäni pyrkinyt ja pystynyt pitämäään hyvää huolta fyysisestä kunnostani. Tälläkin hetkellä treenaan puolimaratonia, treenit tosin ovat vielä hyvin alkuvaiheessaan. Niinikään puheenjohtajamme Olavi Mäenpää tunnetaan mm. pitkien matkojen (maratonien) juoksijana ja muustakin yleisurheilusta, sekä varmasti nyrkkeilyharrastuksestansa, ynnä nykyisistä tuomarin tehtävistään nyrkkeilyn parissa. Lisäksi puheenjohtajallamme on kunnallisia ja muita luottamustoimia urheiluun liittyen.

Toisin kuin perussuomalaiset, Sinivalkoiset arvostavat jokaisen terveen Suomen miehen omien kansalaisvelvollisuuksiensa suorittamista ja yksi tärkeimmistä on tietysti armeija. Itsekin suoritin varusmiespalvelukseni Oulun Hiukkavaarassa 1989, enkä voi edes sietää niitä nykyisen pullamössösukupolven edustajia, jotka keinoja kaihtamatta laistavat kansalaisvelvollisuudestaan. Mielestäni jokainen terve sinivalkoinen suomalainen mies käy armeijan kunniallisesti, koska katson sen olevan myös kokonaisvaltaisesti yksi tärkeä osa isänmaamme, kansakuntamme ja koko sinivalkoisen kansankokonaisuutemme suojelemisessa ja puolustamisessa muukalaisten ja vieraiden kulttuurien maahamme kohdistamaa invaasiota vastaan. Kansamme vapauden ja oman kulttuurimme sekä sinivalkoisen identiteettimme puolustamisen ja suojelemisen me olemme jo henkisesti velkaa tuleville sukupolvillemme, kansamme lapsille, halutessamme taata heille turvallisen ja terveen yhteiskuntakehityksen, sekä ennenkaikkea menneille sukupolville, jotka luovuttivat sinivalkoisen kansamme puolesta, ei enempää eikä vähempää, kuin verensä!

Sinivalkoisten yleisohjelma täällä:

http://www.kolumbus.fi/sinivalkoiset/periaatteet.htm

YHDISTÄMISELÄMYKSIÄ JA HAJOTTAMISKIIMAA

http://www.migri.fi/netcomm/?language=FI

Linkkiä klikkaamalla pääset maahanmuuttoviraston sivuille. Sen uudet maahanmuuttotilastot koskien viime vuotta julkaistiin eilen. Etenkin ns. perheenyhdistämisten, jotka näkyvät oleskeluluvan saaneiden tilastoissa, huomattavasti kasvava määrä yllätti, vaikka tällainen kehityssuuntaus on kyllä ollut havaittavissa jo parisen vuotta.

TILASTOJEN KESKEISIN SISÄLTÖ:


Oleskelulupa myönnettiin 15 208 henkilölle eli 83 prosentille päätöksen saaneista hakijoista.

Suomesta haki oleskelulupaa vuonna 2009 kaikkiaan 20 790 ulkomaalaista EU-maiden ulkopuolelta, mikä on 9 prosenttia vähemmän kuin edellisvuonna (2008: 22 904). Eniten hakemuksia saapui Venäjältä (4 260), Somaliasta (2 267) ja Kiinasta (1 473).

Eniten, 42 prosenttia, vähenivät työntekijän oleskelulupahakemukset, kun taas muuta omaista koskevat perhesidehakemukset lisääntyivät 53 prosentilla. Kaikkien perhesiteen perusteella tehtyjen oleskelulupahakemusten määrä kasvoi 15 prosentilla (2009: 8 509, 2008: 7 424). Ylivoimaisesti suurin hakijakansalaisuus perhesidehakemuksissa oli Somalia (2 204 hakijaa).


Myönteisen turvapaikkapäätöksen sai 1373 henkilöä eli 32% tehdyistä turvapaikkapäätöksistä.

Turvapaikkaa Suomesta haki viime vuonna 5 988 henkilöä, joista 557 oli yksintulleita alaikäisiä. Kokonaishakijamäärä kasvoi 48 prosentilla edellisvuodesta (2008: 4 035), kun taas yksintulleiden alaikäisten määrä laski 21 prosentilla (2008: 706).

Eniten turvapaikanhakijoita tuli vuoden 2008 tapaan Irakista (1 195) ja Somaliasta (1 180). Yksintulleissa alaikäisissä suurimmat hakijaryhmät olivat somalialaiset (201), irakilaiset (151) ja afganistanilaiset (85). Naisia kaikista hakijoista oli 27 prosenttia.


Suomen kansalaisuus myönnettiin viime vuonna yhteensä 10 311 henkilölle.

Eniten kansalaisuuden hakemuksesta saaneiden joukossa oli venäläisiä, somalialaisia ja irakilaisia. Vuonna 2009 tehdyistä kansalaisuushakemuspäätöksistä 90 prosenttia oli myönteisiä. Kansalaisuusilmoituspäätöksissä myönteisten osuus nousi 96 prosenttiin.

Hakemuksella Suomen kansalaisuutta haki viime vuonna 4 417 henkilöä (2008: 4 986). Suurimmat hakijaryhmät olivat edellisvuoden tapaan venäläiset (1 455), somalialaiset (350) ja afganistanilaiset (280).

Uutena suurimpien hakijaryhmien listalle nousivat sudanilaiset, jotka hakivat Suomen kansalaisuutta yli viisi kertaa aiempaa vilkkaammin (2009: 121 hakijaa, 2008: 20). Tämä johtunee kiintiöpakolaisvalinnoista vuosina 2003­–2004, jolloin yli 500 Sudanin kansalaista saapui Suomeen kiintiöpakolaisina. Kymmenen suurimman hakijakansalaisuuden joukossa on yhä myös yksi EU-valtio, Viro. Viime vuonna 203 virolaista haki Suomen kansalaisuutta (2008: 155).


TILASTOJEN YLLÄTYSMOMENTTI: PERHEENYHDISTÄMISET:

Koska turvapaikanhakijana maahamme tulleiden ja oleskelulupien saaneiden määrä maassamme kasvaa tasaisen tappavaan tahtiin, myös perhesidehakemuksien ja tätä kautta perheenyhdistämisien ennustetaan lisääntyvän lähivuosina Suomessa huomattavasti!

Eilen julkaistuissa viime vuotta koskevissa maahanmuuttoviraston tilastoissa (oleskelulupatilastot) ns. "muuta omaista" koskevat perhesidehakemukset lisääntyivät 53 prosentilla! Kaikkien perhesiteen perusteella tehtyjen oleskelulupahakemusten määrä kasvoi 15 prosentilla (2009: 8 509, 2008: 7 424). Ylivoimaisesti suurin hakijakansalaisuus perhesidehakemuksissa oli Somalia (2 204 hakijaa).

Suomi on tämänhetkisen politiikan mukaisesti houkutteleva maa suurilukuisenkin "perheen" yhdistämiselle. Nimittäin vastoin kuin kaikkien muiden EU:n alueen maiden kohdalla, Suomi juhlallisesti maksaa yhdistettävän "perheen" kaikille jäsenille kaikki matkat kuluineen päivineen! Perinteisen verisukulaisuuden kyseessä ollessa sukulaisuus on nykyisin helppo todeta käytettävillä DNA-testeillä. Mutta aivan kuin suomalaiselta lainsäädäntöporukalta olisi unohtunut jotain tai ainakin sattunut tuntuva lipsahdus kaiken tämän mamu-myönteisyyden hurmiossa; nimittäin Suomen lain mukaan myös kasvattilapset kuuluvat perheeseen kiinteästi ja myös heille on tarjottava yhdenvertaisesti turvapaikka, näin pikaista parannusta kaipaava lakimme sanoo.

MTV3 on uutisissaan käsitellyt perheenyhdistämisien ja uudenlaisen kasvattilapsi-villityksen problematiikkaa, mukana on myös video; koko uutinen on tammikuun lopulta:

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2010/01/1043325



TILASTOJEN KESKEISIN SANOMA:

Muukalaisten ja kansankokonaisuuteemme integroitumattomien kulttuurien ja niiden alakulttuurien invaasio maahamme jatkuu yhä. Kaikki tapahtuu ja tehdään valtaapitävien ja heidän perseennuolijoittensa poliittisen konsensuksen määräämällä tavalla. Vapaan kansan vapaa tahto ei toteudu. Kansa on unohdettu ja suggeroitu uskomaan, että sen mielipidettä ei edes tarvita, saati sitten kaivata.

Nykyinen maahanmuuttopolitiikkamme sisältää, jo vain pienenkin tutkailun jälkeen, muutamia vakavia aivan selkeästi havaittavissa olevia koko kansakunnallemmekin haitallisia ja tuhoisia virheitä. Etenkin taloudellisista maahanmuuttopolitiikkaamme koskevista virheistä kärsivät eniten tietysti oman kansamme maahan poljetut, vaikeasti syrjäytyneet tai sellaisen vaarassa olevat, sekä muut yhteiskunnallisesti vähäosaiset ja muut hädänalaiset kansanosamme.

On tietysti ymmärrettävää, että maahanmuuttajatilanteen tukaloituessa ja kärjistyessä ja koko kansan levottomuuden lisääntyessä ja jopa kansan oikeutetun vihankin nostaessa päätänsä, pyritään Suomen omaa kansaa puolustava, kansallismielinen ja isänmaallinen maahanmuuttokriittinen rintama hajoittamaan valtaapitävien taholta - ja valtaapitävien sydämmessään tunteman omantunnon piston ja tätä kautta heidän sisäisen huolensa, pelkonsa ja hätänsä kasvaessa, mitään käytettävissä olevia keinoja, myös laittomat keinot mukaanlukien, kaihtamatta.

Vanha antiikin Roomasta peräisin oleva hallitsemistyyli "hajoita ja hallitse" on osattu meillä Suomessakin kautta aikojen. Myös Suomen valtaapitävä eliitti osaa sen kuin unissaan. Ja tässä valossa ei ole ollenkaan yllättävää, että kansallismielisten isänmaansuojelijoiden ja muiden maahanmuuttokriitikoiden ääni pyritään mykistämään. Voimakkaasti epäillä sopii erilaisten kansallismieliseen rintamaan aivan reilun vuoden sisään kuin tyhjästä putkahtaneiden, poliittisesti täysin kokemattomien helppoheikkien, todellisia poliittisia vaikuttimia ja todellista halua jokapäiväisen netissä öyhöttämisen sijaan, osallistua reilun pelin hengessä voimakkaan kansallismielisen maahanmuuttokriittisen rintaman rehelliseen rakentamiseen sinivalkoisessa isänmaassamme.

Samanaikaisesti terve maahanmuuttokritiikki pyritään vaientamaan valtaapitävän poliittisen luokan ja heidän kätyreidensä sekä heidän vallassa ja hallinnassa pääsääntöisesti olevan median kautta. Vapaan kansan ääni ei kuulu. Alistettu kansamme on suggeroitu uskomaan monikulttuurisuuden epä- ja puolitotuuksiin perustuviin psykologisiin valheisiin, joilla pyritään todistelemaan monikultturisuuden oikeudellisuutta ja inhimillisyyttä.

Tervettä maahanmuuttokritiikkiä esittävät henkilöt pyritään vastoin kaikkia totuuden, rakkauden ja oikeudenmukaisuuden sääntöjä vastaan leimaamaan poliittisesti epäuskottaviksi hörhöiksi, epäoikeudenmukaisesti he saavat helposti rasistin tai esimerkiksi natsin leiman otsaansa ja joutuvat sitten vielä kohtuuttomasti kantamaan tätä leimaa pitkälle elämässään, vaikka olisivatkin jo väsyneet puolustamaan unohdetun kansan vapaata tahtoa.

Vapaalle kansallemme kuuluu oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen. Vapaalle kansalle kuuluu oikeus puolustaa omaa kansallista olemassaoloaan sekä kulttuuriaan ja identiteettiään. Vapaalle kansalle kuuluu oikeus toimivaan demokratiaan sekä oikeus osallistua kaikkiin kansankokonaisuuden kannalta tärkeisiin päätöksentekoprosesseihin jo ruohonjuuritasolta alkaen. Vapaalle kansalle kuuluu oikeus puolustaa ja suojella omaa syrjittyä ja hädänalaista kansaansa. Vapaalle kansalle kuuluu oikeus itse päättää omasta henkisestä maailmankatsomuksestaan tai hengellisestä vakaumuksestaan. Vapaalle kansalle kuuluu myös oikeus pyrkiä pitämään verenperintönsä jalona ja puhtaana.

Jokainen isänmaansuojelija ja maahanmuuttokriitikko, joka uskaltaa ja ennenkaikkea jaksaa yhä kaiken hallitsevan luokan painostuksen alla, taistella sanoin - ja mikä vielä jalompaa- teoin sinivalkoisen kansakuntamme ja sen sinivalkoisen tulevaisuuden ja vapauden sekä sinivalkoisen kansamme lasten puolesta, on mittaamattoman arvokas tervettä, suomalaista kansankokonaisuuttamme ajatellen. Ja nämä urheat, rohkeat ja pelottomat miehet ja naiset, jotka nykyisinä aikoina uskaltavat sanoin ja teoin puolustaa sinivalkoista kansaamme siihen kohdistettuja vakavia rikoksia vastaan, tullaan muistamaan ikuisesti isänmaanrakkauden uhrialttarilla!

ISÄNMAA EI OLE UNOHTAVA MILLOINKAAN!

AVOINTA KESKUSTELUA MAAHANMUUTOSTA! TERVE MAAHANMUUTTOKRITIIKKI SALLITTAVA!

Maahanmuutosta on yhä vaikea keskustella Suomessa. Suomen virallista maahanmuuttopolitiikkaa ei saa arvostella, sitä ei saa kyseenalaistaa eikä vaihtoehtoja esittää - jos vahingossa erehdyt tällaista tekemään, sinut kyllä pyritään pistämään ruotuun pikaisesti ja mitä vaarallisemmassa asemassa olet päättäjiin nähden, sitä nopeammin ja varmemmin. Sen verran olen kuitenkin ihan viimeisen parin vuoden aikana ollut havaitsevinani positiivista kehitystä, että nykyään ei hallitseva luokkakaan enää niin hanakasti kuin aikaisempina aikoina, uskalla käyttää pseudoargumentteinaan rasisti - ja natsi - sanoja hyökätessään tervettä maahanmuuttokritiikkiä esittänyttä isänmaansuojelijaa vastaan.

Hallituksen omaa kansaamme sortavat ja alistavat linjaukset tuntuvat olevan se kaikkein korkein totuus, jota kansamme halutaan päättäjien taholta suggeroida seuraamaan. Jos kannanottosi poikkevat tästä yleisesti hyväksytystä linjasta, sinut ja mielipiteesi ammutaan alas kätevästi esimerkiksi persoonaasi tai puolueeseesi liittyvillä joko kuvitteellisilla tai puolitotuudellisilla perusteluilla. Tämän saivat äskettäin kokea mm. keskustan Paavo Väyrynen, joka vaati pakolaiskiintiöiden vähentämistä nykyisestä 750:stä vuosittaisesta kiintiöpakolaisesta, tai kokoomuusnuorten puheenjohtaja Wille  Rydman, joka puolestaan vaati kiintiöpakolaisten maahanottamisen kokonaisvaltaista lopettamista.

Esimerkiksi rkp:n Astrid Thors:in sekä sisäministeriön kantahan pakolaiskiintiöihin ja koko maahanmuuttoon jo tiedetäänkin. Heidän perustelunsa nykyiselle pakolaiskiintiölle on tunnetusti pragmaattinen: Jos kurjimmissa oloissa sinnittelevät pakolaiset eivät pääse Suomeen virallista reittiä YK:n pakolaisjärjestön ja valtion sopimina kiintiöpakolaisina, he pyrkivät tänne keinolla millä hyvänsä, esimerkiksi rikollisten ihmissalakuljettajien matkassa. Tästä näkövinkkelistä Suomen nykyinen hallinto siis sekä auttaa yksilöitä että ehkäisee samalla kansainvälistä rikollisuutta. Tämä näkemys ei valitettavasti edusta Suomen kansan vapaata tahtoa.

Moni muukin kuin minä on varmasti havainnut supisuomalaisessa maahanmuuttokeskustelussa sen, suorastaan sairaalloisen fanaattisuuden ja periksiantamattomuuden, jota ei voi kyllä aina välttämättä poliittisesti korrekteillakaan argumenteilla selittää. Taistelijoiden väliset rintamalinjat keskusteluissa tuntuvat olevan sangen ehdottomia, eikä omaa, ainoata varmaksi totuudeksi tunnustettua tai havaittua näkemystä tohdita välttämättä kyseenalaistaakaan edes mitenkään. Tällainen keskustelu on vääjäämättömästi tuomittu jo sen alkumetreiltään niin absurdiksi, ettei se todellakaan voi johtaa minkäänlaisiin hedelmällisiin lopputuloksiin tai johtopäätöksiin ja se on jo itsessään sitä kautta tuomittu painumaan unholaan aina jo kuvitellustikin relevantimpien, päivän polttavien keskustelunaiheiden vaatiessa tilaa itselleen.

Maahanmuutosta tulisi kuitenkin pystyä keskustelemaan kiihkoilematta ja asiallisesti menemättä henkilökohtaisuuksiin, puoluetaustaan tai muihinkaan asian kannalta sinänsä epäoleellisiin näkökohtiin. Etenkin pienten kansallismielisten puolueiden on aina tähän päivään asti ollut vaikeaa saada äänensä kuuluviin ja itse olen ainakin ollut SKS:n asiaa ja etuja ajaessani  valmis hyväksymään ja ottamaan käyttöön jo aikoinani Veikko Vennamolta oppimani periaatteen: "pienen puolueen on pidettävä isoa ääntä itsestään tullaksensa huomioiduksi".

Esimerkiksi viime vuonna Suomesta haki turvapaikkaa noin 6 000 pakolaista ja nykyisenkaltaisten perheenyhdistämisten kautta luku tulee varmasti nousemaan, ehkä kuitenkin pysytään 10 000:n paremmalla puolella. Pakolaiskeskuksia nousee aivan uusille alueille kuin sieniä sateella ja vanhoista rakennuksista varsinkin hotelleja valjastetaan uusiokäyttöön. Kansa, jolta ei kysytä mitään tietysti ihmettelee ja hämmästelee tätä. Suurinta ihmetystä uudet turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskukset ovat aiheuttaneet varsinkin alueilla, joissa turvapaikanhakijoita ei ole totuttu näkemään - esimerkiksi ruotsinkielisillä ns. "bättre folk"- alueilla.

Ennenkaikkea työperäinen maahanmuutto on sellainen asiakokonaisuus, joka jo asian monimutkaisuudenkin sekä tulevien työvoimapoliittisten näkymien monitulkintaisuudenkin vuoksi, tulisi nyt näinä ennakoivina aikoina, siis kuitenkin tarpeeksi ajoissa, pitää esillä ihan päivittäin. Minua asiassa eniten arveluttaa ja huolestuttaa vallanpitäjien realistinen kyky hahmottaa tulevaisuutta ja pikkutarkkojen laskelmien rationalistinen tulkinta sekä niistä tehtävät kansankokonaisuuttamme järkevästi tukemaan tähtäävät johtopäätökset.

POLIISI ETSII HIV-NAISEN UHREJA!

Pirkanmaan poliisi epäilee vuonna 1982 syntyneen naisen olleen suojaamattomassa sukupuoliyhteydessä useiden miesten kanssa, vaikka hänellä on todettu HI-virus. Epäilty on vangittu.

Poliisi epäilee rikoksista Tampereella asuvaa Judith Omondi-Mäkelää, joka on käyttänyt myös nimeä Rachel.

Toistaiseksi poliisi on esitutkinnassaan saanut selville seitsemän miestä, jotka ovat olleet sukupuoliyhteydessä epäillyn kanssa. Kumppaneita epäillään kuitenkin olevan enemmän.

Esitutkinnassa ilmi tulleet tapaukset ovat sattuneet Pirkanmaalla. Epäilty on työskennellyt eroottisena tanssijana Jyväskylässä, Lahdessa ja Tampereella. Aikaväli epäilylle on 2005 - 2010.

Poliisi julkaisee poikkeuksellisesti epäillyn kuvan ja nimen. Näin menetellään, sillä Omondi-Mäkelän mahdolliset seksikumppanit ovat vakavassa vaarassa, jos he kantavat virusta tietämättään. He saattavat myös levittää tartuntaa muihin henkilöihin.

Omondi-Mäkelä on antanut suostumuksensa kuvansa julkaisemiseen. Poliisi toivoo, että kaikki asianomistajat ottavat yhteyttä poliisiin ja menevät HIV-testiin. Kaikkia Omondi-Mäkelän kanssa sukupuoliyhteydessä olleita henkilöitä pyydetään ottamaan yhteyttä päivisin kello 8 - 16 poliisin numeroon 050 313 73 91.

Lähde: Iltalehti

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010022311180184_uu.shtml

OULULAISTA EKSPANSIVITEETTIA

(Kuvassa voimassa oleva tilanne 22.02.2010)

Uuden kuntajakosuunnitelman näet klikkaamalla tästä (pdf-tiedosto):

http://www.ouka.fi/kuntajakoselvitys/pdf/Kuntajakoselvittajan_esitys_lopullinen.pdf

Oulussa on saatu kuntajakoselvittäjä Arto Kosken johdolla valmiiksi uusi kuntajakosuunnitelma, jonka mukaan kuusi kuntaa, Oulu (+Ylikiiminki 01.01.2009 alk.) ja Haukipudas, Kiiminki, Muhos sekä Oulunsalo yhdistettäisiin yhdeksi Oulun kaupungiksi. Yhdistäminen astuisi voimaan suunnitelman mukaisesti 01.01.2013. Yhdistämisen myötä Oulusta tulisi väkiluvultaan Suomen 5. suurin kaupunki, jossa asuisi yli 190 000 asukasta.

Uudessa kuntajakosuunnitelmassa Haukiputaan, Kiimingin, Muhoksen, Oulun, Oulunsalon ja Yli-Iin kuntien yhdistymisen arvot kiteytetään viiteen ominaisuuteen: vastuullisuuteen, kumppanuuteen, yhdenvertaisuuteen, luottamukseen ja rohkeuteen. Ehkä kaikkia muita ominaisuuksia yhdistymisestä, toki varmasti tulkinnallisesti, voidaan löytääkin, mutta rohkeuden kohdalla kyllä mielelläni puhuisin ennemminkin uhmakkaasta uhkarohkeudesta!

Uuden, viime vuonna voimaan astuneen, kuntajakolain 4 §:ssä säädetään kuntajaon muuttamisen edellytyksistä. Sen mukaan kuntajakoa voidaan muuttaa, jos muutos parantaa: 1) kunnan toiminnallisia ja taloudellisia edellytyksiä vastata palvelujen järjestämisestä tai muuten edistää kunnan toimintakykyä; 2) alueen asukkaiden palveluja tai elinolosuhteita; 3) alueen elinkeinojen toimintamahdollisuuksia; tai 4) alueen yhdyskuntarakenteen toimivuutta.

Kuntajakoselvittäjä Kosken mukaan kaikki lain vaatimukset täyttyvät uudessa suunnitelmassa, minun mielestäni ei yksikään. Kaiken lisäksi asiakokonaisuus sinänsä on hyvin monitulkintainen ja itse tulevat peruskuntalaiset eivät ole vielä päässeet siihen esoteerisemmin tutustumaan, vaikka kuntalaisten lainmukainenkin kuulemisvaihe on jo nyt helmikuun 22. päivästä alkaen kuukausi eteenpäin.

Mitään halpaa hommaa tällaiset yhdistämiset eivät todellakaan ole. Ja tässäkin tapauksessa joudutaan maksumiestä hakemaan valtakunnanlaajuisesti kaikista veronmaksajista eli itse valtiolta. Uusi Oulu tulisi saamaan valtion yhdistymisavustuksia kolmen vuoden aikana (v. 2013-2015) yhteensä 6,8 miljoonaa euroa. Yhdistymisavustus maksetaan kolmena vuotena siten, että ensimmäisenä vuotena (2013) maksetaan 40 % (2,72 miljoonaa euroa) ja toisena ja kolmantena vuotena 30 % (2,04 miljoonaa euroa /vuosi). Valtionosuuksien vähenemisen kompensaationa saadaan viiden vuoden aikana (v. 2013-2017) yhteensä noin 60 miljoonaa euroa, minkä jälkeen valtion kompensaatio loppuu. Sihteeriämme Ari Laaksoa lainaten ja häntä myös edellisessä kuntavaaliohjelmassamme lanseeraten: " kuntaliitokset eivät saa olla kuntatalouden kannalta itseisarvoja ja suuri ei aina välttämättä ole kaunista."

Myöskään uuden Oulun peruskuntalaisten kuntaverotukseen ei tämä uusi suunnitelma lähimmän neljän vuoden aikana toisi muuta kuin voimakkaita korotustarpeita. Kuntajakosuunnitelman yhdistymissopimuksessa ei ole ollut juridisesti mahdollista sopia siitä, millä tuloveroprosentilla uusi kunta aloittaa vuonna 2013. Suunnittelun lähtökohtana on se, että uusi kunta kerää ensimmäisenä ja toisena vuonna verovaroja saman verran kuin mitä kuusi kuntaa keräisi yhteensä erillään toimien ja kolmannesta vuodesta lähtien verovarojen keräämistarve olisi pienempi kuin mitä erillään toimien!

Kaikenkaikkiaan tämä asiakokonaisuus on hyvin laaja ja jo tässä vaiheessa ennenkaikkea monitulkintainen ja siihen esoteerinen perehtyminen vaatii tavalliselta kuntalaiselta kyllä aikaa ja viitseliäisyyttä sekä tietynlaista pikkutarkkuuttakin kyseessä ollessa tällaisen valtavan, konfiguratiivisesti haastavan konsernin, jossa pohjoisia haja-asutusalueita pyritään sujuvasti yhdistämään kasvavaan teknologiakaupunkiin. Tästä asiasta varmasti vielä blogikirjoituksia riittää täällä Oulussa ja muuallakin; tämä bloggaukseni oli vain omalta osaltani tällainen pintanirhaisu tärkeään asiaamme.

Kuntapoliittisesti kannattaa vielä huomioida, että ensimmäiset uuden, yhdistyneen Oulun kuntavaalit suunnitelman mukaisesti käytäisiin jo lokakuussa 2012 ja valtuuttettujen kaavailtu lukumäärä olisi 67.

KUNTALIITOKSET EIVÄT SAA OLLA ITSETARKOITUS JA SUURI EI OLE AINA VÄLTTÄMÄTTÄ KAUNISTA!

MERKKEJÄ PAKKOAVIOLIITOISTA OULUSSAKIN

Vaikka en kuulukaan kirkkoon, tipahtaa postiluukustani joka viikko paikallinen evankelisluterilaisen kirkon sanomalehti Rauhan Tervehdys, koska en erikseen ole irtisanonut sen tilaamista. Näin myös viime torstaina sain tuon seurakuntalehden. Tuoreessa Rauhan Tervehdyksessä silmääni pisti toimittaja Satu Lapinlammen kokosivun juttu, jossa paljastettiin Oulussakin esiintyneen epäilyjä islamistisista pakkoavioliitoista.

Islamilaiseen kulttuuriin kiinteästi liittyvät pakkoavioliitot eivät yksinkertaisesti ole enää pelkästään Ruotsin, Tanskan tai vähän kauempaa Euroopasta haettuna Ranskan, Saksan tai Englannin kaltaisten perinteisesti voimakkaan maahanmuuton kohteina ymmärtämiemme länsimaisten demokratioiden ongelma, vaan ne ovat yhä enenevissä määrin totisinta totta myös rakkaassa Suomessamme.

Viranomaistahona täällä Oulussa ennenkaikkea poliisi on törmännyt epäiltyihin pakkoavioliittoihin, joiden tutkimukset kyllä monesti pyrkivät pysähtymään jo alkumetreillä itse uhrin vaikenemiseen. Poliisillakaan ei välttämättä puuttumiskynnys ole priorisoinnin ja muidenkaan syiden vuoksi kaikkein korkein tämänkaltaisessa rikollisuudessa. Poliisinkin auttaminen pyrkii tietysti priorisoitumaan tapauksiin, joissa autettava itse aktiivisesti hakee apua ja tunnustaa avuntarpeensa. Pakkoavioliitoissahan se on ymmärrettävästi lähes olematonta.

Ehdottomasti pitää muistaa sekin, että Suomessakaan ei vielä edes ole islamilaiseen kulttuuriin liittyviin pakkoavioliittoihin käytännöllisesti katsoen minkäänlaista riittävästi soveltuvaa lainsäädäntöä, jolla tällaiset kulttuuriset sopeutumisvaikeudet ja länsimaisen oikeuskäytännön mukaisesti rikolliset, ihmisoikeuksiakin polkevat, traditiot pystyttäisiin aukottomasti estämään ja ehkäisemään.

Lapinlampi oli juttuansa varten myös haastatellut mm. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Uudenmaan piirin projektipäällikköä Marjo van Dijkenia, joka pyytää erottamaan erikseen järjestetyn avioliiton pakkoavioliitosta, vedoten mm. siihen, että monissa islamilaisissa maissa järjestetty avioliitto on maan vallitseva tapa; van Dijkenin käsityksen mukaan vain ne järjestetyt avioliitot, jotka solmitaan selkeästi jomman kumman tai molempien puolisoiden tahtoa vastaan olisivat todellisia pakkoavioliittoja. En ole samaa mieltä hänen kanssaan ja myös perinteiset, näennäisen "mukavasti" järjestetyt avioliitot on saatava tavalla tai toisella länsimaisen lainsäädännön piiriin. Huomatkaa myös, että pakkoavioliitot lasketaan nykyään yleisesti myös nykyaikaisen ihmiskaupan yhdeksi muodoksi!

Mielestäni sitä, että "mukavasti" järjestetty avioliitto aivan oikeasti olisi esimerkiksi avioliittoon järjestetyn nuoren naisen tai peräti alaikäisen tytön pohjimmaisin ja syvin tahto ei voida mitenkään todeksi havaita, ei mitenkään. Kyllä meidän länsimaisen sivistysvaltion edustajina itseämme pitävien ihmisten pitäisi tälläinen asia jo pelkkää maalaisjärkeä ja suhteellisuudentajuamme käyttämällä tajuta ja ymmärtää!

Suomen lainsäädännön saattamisessa aukottomasti sellaiselle tasolle, jolla todellisuudessa pystytään ehkäisemään ja estämään niin lapsi- kuin muutkin pakkoavioliitot tuleekin olemaan tulevina aikoina runsaasti työsarkaa niin koko Euroopan, sekä kaikkien pohjoismaidenkin, että Suomenkin nationalistien humanistisille aktivisteille! Suomessa käytössä olevan parlamentaarisen demokratiamme mukaisesti korkein lakeja säätävä elin on eduskunta, siksi kannattaakin miettiä tarkkaan miten esimerkiksi taas seuraavien, vuoden kuluttua 20.03.2011 pidettävien eduskuntavaalien yhteydessä äänemme keskitämme!

Muutoksen tuulet puhaltavat ja vain idiootti tuhlaa äänensä menneisyydelle!


http://www.rauhantervehdys.fi/

http://www.kolumbus.fi/sinivalkoiset/

SINIVALKOINEN MIES KÄY ARMEIJAN!

(Kuvassa suomalaiset naiset ja miehet vannovat Sotilasvalaa.)


Istuskelen läppäri sylissäni olohuoneeni pehmeällä nojatuolilla samalla välillä TV:tä vilkuillen, välillä nostalgisesti menneitä vuosikymmeniä muistellen ja välillä tietysti tätä blogiani kirjoittaen. Oikealla puolellani, nojatuolini viereisellä pikkupöydällä lojuu arkistojen kätköistä löytämäni vanha varusmiespalvelukseni aikainen puolustusvoimien palvelustodistus, jota olen tähän asti säilyttänyt ihan piruuttanikin juuri sellaisia viherpiipertäjien, punamädättäjien ja muiden vasemmistoänkyröiden seurassa viihtyviä pullamössösukupolvemme tahoja varten, jotka suorastaan itkunsekaisesti haluaisivat yhdistää olemukseni heidän sairaaseen habitukseensa. No, se sinänsä on toisarvoista, mutta sitäkin merkittävämpää ja realistisempaa on tietysti se, mitä puolustusvoimien palvelustodistus kiistattomasti todistaa.

Puolustusvoimien palvelustodistuksen mukaan olen sotilasarvoltani korpraali - ja nyt tietysti reservissä, koska varusmiesajastani on jo parikymmentä vuotta. Joukko-osastokseni on merkitty Pohjan Prikaati ja palvelusajakseni 09.02.-89 - 06.10.-89. Lisäksi kohtaan koulutushaara ja erikoiskoulutus on merkitty Kiväärikomppania/Aliupseerikoulu ja kurssiajaksi 08.05.-89 - 28.08.-89 (eli sisältää nykyisenkaltaisen AuK:in ensimmäisen puolikurssin). Palvelustodistukseni on allekirjoittanut silloinen kapteeni J.P. Ristola.

Nämä palvelustodistukseeni jo yli 20 vuotta sitten kirjoitetut tosiasiat ovat voimassa yhä, eivätkä ne muutu miksikään, vaikka poliittiset vastustajani ja muut mustamaalaajat kuinka haluaisivat!

Muistakaa, että minäkin olen aikoinani vannonut Sotilasvalan ja se tietysti velvoittaa yhä reservissä. Erityistä huomiota näin reservissäkin ollessa on nykyisinä, omalta osaltaan levottominakin yhteiskuntapoliittisina aikoina, syytä kiinniittää toisen kappaleen loppuosaan: "Jos havaitsen tai saan tietää jotakin olevan tekeillä laillisen esivallan kukistamiseksi tahi maan yhteiskuntajärjestyksen kumoamiseksi, tahdon sen viipymättä viranomaisille ilmoittaa."

Tämä kannattaa toki muidenkin sinivalkoisten taistelijoiden muistaa. Ja tässä on myös yksi merkittävä syy, miksi en halua osallistua esimerkiksi Homma^^^-forumin harjoittamaan kansankiihotustoimintaan ollenkaan ja kaikkein vähiten sellaisten, selvästikin jopa vallankumouksellisiksi luokiteltavien puulaakien, kuten Muutos 2011, toimintaan missään muodossa.

Itse vannoin sotilasvalani helmikuussa 1989 ja jo silloin lupasin kunniani ja omantuntoni kautta seuraavat allaolevat tosiasiat:

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤


SOTILASVALA


Minä lupaan ja vakuutan kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä olevani Suomen valtakunnan luotettava ja uskollinen kansalainen. Tahdon palvella maatani rehellisesti sekä parhaan kykyni mukaan etsiä ja edistää sen hyötyä ja parasta.

Minä tahdon kaikkialla ja kaikissa tilanteissa, rauhan ja sodan aikana puolustaa isänmaani koskemattomuutta, sen laillista yhteiskuntajärjestystä sekä valtakunnan laillista esivaltaa. Jos havaitsen tai saan tietää jotakin olevan tekeillä laillisen esivallan kukistamiseksi tahi maan yhteiskuntajärjestyksen kumoamiseksi, tahdon sen viipymättä viranomaisille ilmoittaa.

Joukkoa, johon kuulun, sekä paikkaani siinä, en jätä missään tilanteessa, vaan niin kauan kuin minussa voimia on, suoritan saamani tehtävän loppuun.

Lupaan käyttäytyä kunnollisesti ja miehekkäästi, totella esimiehiäni, noudattaa lakeja ja asetuksia sekä säilyttää hyvin minulle uskotut palvelussalaisuudet. Tahdon myös asetovereitani kohtaan olla suora ja auttavainen. Milloinkaan en sukulaisuuden, ystävyyden, kateuden, vihan tai pelon vuoksi enkä myöskään lahjain tahi muun syyn tähden toimi vastoin palvelusvelvollisuuttani.

Jos minut asetetaan esimiesasemaan, tahdon olla alaisiani kohtaan oikeudenmukainen, pitää huolta heidän hyvinvoinnistaan, hankkia tietoja heidän toiveistaan, olla heidän neuvonantajanaan ja ohjaajanaan sekä omasta puolestani pyrkiä olemaan heille hyvänä ja kannustavana esimerkkinä.

Kaiken tämän minä tahdon kunniani ja omantuntoni mukaan täyttää.


¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Itse suorittaessani varusmiespalvelusta, se oli vielä miesten etuoikeus, mutta muutaman vuoden päästä laki naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta tuli voimaan (1.4.1995). Sen jälkeen onkin ollut aina suuri ilo tällaisen vanhan korpraalin mielessä, sielussa ja sydämessä, kun on saanut havaita vuosi toisensa perään varusmiespalvelukseen astuvien kauniimman sukupuolen edustajien määrän kasvavan tasaisen tappavaan tahtiin!

En voi olla kunnioittamatta ja aina tilaisuuden tullen kehumatta ja ylistämättä niitä, luonteeltaan rohkeita, pelottomiakin, mutta ennenkaikkea sisäisesti vahvoja naisia, jotka vuosi toisensa jälkeen Suomessakin astuvat vapaaehtoiseen varusmiespalvelukseen. Samanlainen kunnianhenkäys sielustani nousee maakuntajoukoissa, vapaaehtoisessa maanpuolustustoiminnassa, mukana oleville naistaistelijoille, sinivalkoisen kansamme ja isänmaamme suojelijoille!

On se kyllä kumma, että nykyisestä pullamössösukupolven miehestä ei löydy miehisyyttä käydä edes armeijaa! Suomen perustuslain 127 § velvoittaa maanpuolustukseen, jonka velvoitteen laiminlyömisestä saatettiin aikoinaan tuomita jopa kuolemaan. Itse en tosin kannata kuolemantuomiota tällaisenkaan vakavan asian kyseessäollessa, mutta muutoin olen valmis asettumaan sellaisellekin ajatuskannalle, että henkilöltä, joka ei ole halukas suorittamaan kansalaisvelvollisuuttaan, otettaisiin sitten myös kansalaisoikeudet pois, jos ei nyt sentään kokonaan, niin ainakin tuntuvasti osittain.

"Vanhan liiton" veteraania, kuten minuakin, harmittaa kyllä suuresti, että nykyisen kansallismielisen ja isänmaallisen muutosliikkeen toimintaan on pesiytynyt sellaisia syöpäläisiä ja itkupillisivareita, joilta tulisi glögit välittömästi pöksyihin oikean vanhan liiton nationalistin heille vähän jo ärähtäessä. Ja jopa niinkin arvovaltaisena ja suvereerina itseään pitävän puulaakin kuin Suomen Sisu r.y:n johtoportaasta löytyy, surullisen kuuluisa Halla-aho etunenässä nyt mainitakseni, tällaisia pikkupoikia ja vieläpä itse itseään eräänlaisina km-liikkeen johtohahmoihin kuuluvina pitäviä! Kyllä aikoihin on eletty, sanoo moni muukin kuin minä!

SKS-kansanliikkeen puheenjohtaja Olavi Mäenpää käväisi tuossa viime kesän korvilla luonani kahvittelemassa ja kaiken muun ohessa Olavi siinä yltyi mainitsemaan minunkin persoonastani aivan selvästi huokuvan tosiasian, Olavi totesi jotakuinkin tähän malliin: "Kyllä se kuule Aalto, miehestä näkee heti, onko se käynyt armeijan. Sinustakin sen Aalto näkee heti, olemuksestasi, käyttäytymisestäsi sekä suhtautumisestasi tosiasioihin, suhteellisuudentajua ja tervettä maalaisjärkeä löytyy ihan muille jakaa."

Jatkan vielä nostalgisena menneiden vuosikymmenten muistelemistani. Meillä KDP:ssä (Kansallis-Demokraattinen Puolue) oli aikoinaan jäsenvaatimuksena, että kaikilla miespuolisilla hakijoilla oli varusmiespalvelus suoritettuna, jollei sen suorittamiselle ollut laillista estettä, kuten esimerkiksi terveydelliset syyt. Ja upseerikoulutus laskettiin vielä eduksi. Ajatelkaapa, jos kaikilla suomalaisilla itseään kansallismielisinä ja isänmaallisina pitävillä järjestöillä olisi yhä samankaltainen jäsenvaatimus käytössään! Kuinka se tervehdyttäisikään ja puhdistaisikaan kertaheitolla koko km-kenttää! Samalla km-kenttä yhdentyisi varmasti voimakkaasti neurootikkojen, psykopaattien ja muiden öyhöttäjien tippuessa ikäänkuin luonnollisesti pois kuvioista.


MUISTAKAA, ETTÄ SOTILASVALA VELVOITTAA MYÖS RESERVISSÄ!